Tom of Finland valkokangas

Touko Laaksosen (1920–1991) eli Tom of Finlandin nimen tietänevät tänä päivänä lähes kaikki suomalaiset. Useimmat osaavat yhdistää hänet myös korostetun maskuliinisiin homoeroottisiin mieskuviin. Touko Laaksosen tunnettavuus ja arvostus maailmalla lienee monelle kuitenkin yllätys. Kyse on nykykulttuurin saralla merkittävimmästä suomalaisesta kuvataitelijasta.

Univormuun tai nahka-asuun ja koppalakiin pukeutunut lihaksikas mies edustaa tänä päivänä ikonista kuvaa homoudesta. Mielikuvan olemme omaksuneet populaarikulttuurista, tunnettuja esimerkkejä vaikkapa musiikin saralta ovat Village People ja Queen-yhtyeen Freddie Mercury. Tämä koko läntisen kulttuuripiirin läpäisemä homokuva on lähtöisin kaarinalaisen Touko Laaksosen kynästä, ja vieläpä aikana jolloin homous oli laissa kiellettyä.

Laaksonen aloitti eroottisten kuvien piirtämisen nuorena ennen toista maailmansotaa, mutta Tom of Finlandina hän alkoi saada nimeä 1950-luvun lopulla lähetettyään kuviaan yhdysvaltalaiseen lehteen. Tämän jälkeen Laaksosesta tuli yksi 1900-luvun merkittävimmistä eroottiseen mieskuvaan vaikuttaneista taiteilijoista. Taiteella on ollut läpi historian huomattava merkitys ihmisen seksuaalisuuden ja eroottisuuden määrittelyssä.

Tom of Finland -elokuvan suurin arvo onkin Touko Laaksosen merkityksen esiin nostaminen. Toki Laaksosen merkitys on tiedetty ja tunnustettu kulttuurin sektorilla jo pitkään, ja hänestä ja hänen taiteestaan on tehty useitakin kirjoja, mutta todennäköisesti vasta elokuva suuren yleisön taiteena nostaa Laaksosen kulttuurisen merkityksen valtavirrankin tietoisuuteen. Tämä siitäkin huolimatta, että Laaksosen taiteen merkitystä ei elokuvassa alleviivata. Tom of Finland on ensisijaisesti elämäkertaelokuva, jonka keskiössä on henkilötarina.

Elokuva kertoo Touko Laaksosen elämäntarinan sota-ajasta 1980-luvun Yhdysvaltoihin. Laaksosen monivivahteisesta elämästä riittää kerrottavaa ja elokuvaa varten karsintaa on jouduttu tekemään paljon, mutta varsin jouhevan ja johdonmukaisen kokonaisuuden käsikirjoittaja Aleksi Bardy ja ohjaaja Dome Karukoski ovat onnistuneet luomaan. Mitenkään innovatiivinen tai uraauurtava Tom of Finland ei elämäkertakuvausten saralla ole, vaan elokuva etenee tuttujen elämäkertakaavojen mukaan.

Kiinnostavimmillaan Tom of Finland on kuvatessaan tapahtumia, jotka ovat inspiroineet Laaksosen taidetta ja vaikuttaneet hänen ilmaisuunsa. Usein taiteilijoiden elämäkerroissa keskitytään henkilöön ja kuvitetaan hänen elämäänsä taiteen ja taiteen tekemisen jäädessä jopa kokonaan käsittelemättä. Pienikin yritys tavoittaa taiteilijan mielenmaisemia syventää elämäkertaelokuvan sanottavaa ja edesauttaa päähenkilön ymmärtämistä.

Tom of Finlandin visuaalinen ilme ja ylöspano ovat kansainvälistä tasoa ja eritoten Pekka Strang tekee hienon pääroolin. Dome Karukoski on myös osoittautunut ohjaajaksi, joka kykenee tekemään hyvinkin erilaisista aiheista sujuvaa valtavirtaelokuvaa. Lähtömateriaalin runsaus kuitenkin hieman näkyy Tom of Finlandissa. Paikka paikoin elokuva jää polkemaan paikoilleen, kun kerronta hakee uutta uomaa tarinan eteenpäin viemiselle.

Tom of Finland on tärkeä elokuva päähenkilönsä kulttuurisen merkittävyyden takia. Tämän lisäksi elokuva myös ansiokkaasti muistuttaa yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista. Ei pidä unohtaa, että tasa-arvoisen avioliittolain Suomessa ei tarvitse mennä montaakaan vuosikymmentä taaksepäin, kun heteronormatiivista poikkeaminen oli yleisesti paheksuttua ja jopa laitonta. Taiteella ja kulttuurilla on ollut muutoksessa merkittävä rooli, ja on edelleen. Osaltaan Tom of Finland -elokuva normalisoi sitä, mitä on aiemmin pidetty epänormaalina ja suuntaa yleistä katsetta kohti ihmistä itseään ilman kyseenalaisia luokitteluja.