Kielletty hedelmä valkokangas

Ohjaaja Dome Karukoskella näyttää menevän hyvin. Ensimmäinen pitkä ohjaus Tyttö sinä olet tähti ei ollut niinkään arvostelumenestys, mutta nuori kohdeyleisö otti sen omakseen. Juuri äskettäin muun muassa parhaasta ohjauksesta Jussin voittanut Tummien perhosten koti oli jo kaunistunnelmainen ja sumuisa nuorisokotikuvaus. Nyt ensi-iltaan tulee Aleksi Bardyn käsikirjoittama Kielletty hedelmä.

Raakel (Marjut Maristo) ja Maria (Amanda Pilke) elävät jossakin Pohjois-Pohjanmaalla vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. He ovat aikuisuuden kynnyksellä, ja Mariaa houkuttaa ulkomaailma, kaikki se, mikä omassa uskonnossa on kielletty. Hän lähtee Helsinkiin ja pyytää Raakelia mukaansa, mutta tämä jää kuitenkin kotiin kärsimättä suurempia maailmanvalloitustarpeita. Yhteisön päämiehet taivuttelevat silti Raakelin lähtemään Marian perään ja tuomaan tämän ennen pitkää takaisin kotiin.

Tapahtumia katsellaan aran ja ennakkoluuloisemman Raakelin kautta, joka yrittää pidätellä ja rajoittaa ronskimpaa Mariaa. Molemmat löytävät omia teitään pitkin oman Helsinkinsä, oman uuden peilinsä suhteessa siihen, mitä on ennen ja aina ollut. He tutustuvat Toniin (Joel Mäkinen) ja Jussiin (Jarkko Niemi), jotka osoittautuvat elämänhaluisiksi ja epävarmoiksikin miehiksi, ja joita ei onneksi vastoin totuttua kaavaa, ole kyynisyydellä tai rettelöinnillä kyllästetty.

Silti elokuva ei ole naiivi eikä alleviivaavakaan. Kielletty hedelmä ei ole myöskään uskonnonvastainen elokuva. Se onnistuu taiteilemaan herkästi yksilön oman tulkinnan ja yhteisön odotusten välillä ilman syyttävää sormea. Lestadiolaisuus näytetään tiukan normiston omaavana uskontona, mutta myös rakastavana ja anteeksiantavana turvapaikkana. Marian kaupunkiin asettuneella siskolla (Malla Malmivaara) on tosin oma katkeruutensa tiukasta yhteisöllisyydestä kannettavanaan. Kaikkea ei uskonnon piirissä vastaanoteta.

Omantunnon ja uskon kysymykset käydään Raakelin ja Marian keskusteluissa ja toimissa. Heijastuspintana on Helsinki, tyttöjen silmissä suurkaupunki, mahdollisuuksien ja uhkien ulkomaailma. Marian kokeilunhalu ja Raakelin vähitellen loiventuva pidättyvyys on kapinan ja itsetutkiskelun ilmentymispaikka, ei niinkään muun yhteisön fyysinen läsnäolo. Raakel toki edustaa tätä yhteisöä mutta myös ystävää, ja tutkiskelee omaa maailmaansa rauhallisesti impulsiivisen Marian kautta. Elämän suunta voi löytyä pikaisen kokeilun kautta tai mietiskelevämpään tahtiin.

Kiellettyjen hedelmien listalla seksuaalisuus nousee alkoholin ohessa suurimmaksi teemaksi, mutta onneksi perustellusti. Himolla, pidättyväisyydellä tai katumuksella ei mässäillä, vaikka Marian heräämiset uskonnon ja vapautuneisuuden välillä ovat hieman kuluneita ja tutuksi tulleita kerronnan tapoja. Elokuvan jännite ei aivan kanna loppuun asti, sitä vaivaa monen pienen lopun pitkittyvä tuntu.

Karukoski osaa silti rakentaa iholle takertuvia tunnelmia, uskottavia hahmoja ja hienoja häivähdyksiä henkilösuhteiden välille. Silmistä ja katseista voi nähdä paljon. Nuoret näyttelijät selviytyvät rooleistaan mainiosti. Nuorten naisten ja miesten seksuaaliset kokeilut ovat muuta kuin sievistelevää täytettä, aivan uskottavaa aikuistuvan ihmisen inhimillistä käyttäytymistä. Kielletty hedelmä on nuorille ja miksei aikuisellekin maistuva mainstream-elokuva ilman suurta, räjähtävää oivallusta, mutta toisaalta ilman nolostuttavaa kaksinaismoralistista otetta