Reunalla valkokangas

Vuonna 1994 tuntematon uusiseelantilainen lupaus loi valkokankaalle ahdistuksen kyllästämän perhedraaman maoriyhteisöstä. Perheväkivallan, alkoholin ja pedofilian kyllästämä maailma oli vailla vertaistansa. Alan Duffin kiistanalaisesti vastaanotettuun romaaniin perustunut Lee Tamahorin ohjaus Once Were Warriors / Kerran sotureita saavutti nopeasti suuren suosion. Kiinnostus ei jäänyt vain tavallisen teatteriyleisön piiriin, myös kriitikot ihastuivat elokuvaan. Sen saavuttaman arvostuksen mittareina ovatkin useat kansalliset ja kansainväliset tunnustukset.

Dollaripinojen viettelykset ja unelma yhä suuremmista katsojakunnista kävivät liian suureksi. Menestys toikin mukanaan lentolipun Hollywoodiin. Uusi ohjaaja koki kuitenkin uudessa maailmassa arjen karuuden. Unelmatehtaan esikoinen, vuonna 1996 valmistunut Mulholland Falls jäi laadukkaasta ja osaavasta näyttelijäkaartista huolimatta vaisuksi ja "tyhjäksi" rikostarinakohellukseksi. Se ei vetänyt täysiä katsomoita, kriitikkomenestyksestä ei ollut toivoakaan. Uusimmassa elokuvassaan The Edge / Reunalla Tamahori pyrkii palauttamaan maineensa. Esikoisohjauksensa tasosta hän jää kuitenkin edelleen valitettavan kauaksi. Kasvukipuja vai pakollisia näytetöitä?

Charles Morse (Anthony Hopkins) on ökyrikas kaikesta kaiken tietävä miljardööri. Vauraus ja kuvankaunis vaimo, supermalli Mickey (Elle Macpherson) ovat aikojen saatossa tehneet Charlesista kyynisen ja epäilevän, kylmän ihmisen. Huomaamatta ei ole jäänyt vaimon ja Robert Greenin (Alec Baldwin), huippuvalokuvaajan, tavallisen ystävyyden ylittävä leikittely kameran edessä ja takana.. Tai niin ainakin Charles asian on tulkinnut kaikkitietävyydessään. Ystävyys ei ole hänen maailmassaan ilmaista!

Mallikuvaukset alkavat Alaskan villissä erämaassa. Kuvista puuttuu kuitenkin sitä jotakin. Kuvausryhmän naiset jäävät odottamaan miesten lähtiessä etsimään todellista luonnonmukaisuutta. "Pienenä seikkailuna" alkanut villeyden etsintä muuttuu lento-onnettomuuden seurauksena taisteluksi eloonjäämisestä. Luonto asettaa voimakkaimmat aseensa onnettomuudesta selviytyneitä vastaan. Selviytymistarinan taustalla kummittelee Charles Morsen kysymys Robert Greeniltä juuri ennen onnettomuutta: "So how are you planning to kill me?"

Seikkailu maailman äärillä

Hyvä "kässäri" mahdollistaa ohjaajan tien onneen, autuuteen …ja maineeseen, huono taas varmistaa tien ohjaajan yksityishelvettiin. Huonon käsikirjoituksen vain taitava ohjaaja pystyy kääntämään voitokseen. Käsikirjoittajat ovat kokeneet voimakkaan arvonnousun viime aikoina. Elokuvia on aloitettu mainostamaan ohjaajien sijasta bestseller-kirjailijoiden hohtavilla ja houkuttelevilla nimillä. Ajatelkaapa vaikkapa Michael Chrichtonin tai John Grishamin nopeasti saavuttamaa arvoa elokuvamaailmassa! Pintaliitäjien ja tähdenlentojen pimennossa monet pitkänlinjan käsikirjoittajat jäävät kuitenkin tuntemattomuuksiksi, vaille ansaitsemaansa arvostusta.

Lee Tamahorin ohjaaman elokuvan käsikirjoittaja David Mamet on tarinankertoja parhaasta päästä. Jo 70-luvulla alkaneen uransa aikana Mamet on ollut luomassa monen palkitun elokuvan sielua. Akatemian ehdokkuuksia ja Pulitzer-palkintoja saanut käsikirjoittaja on tuttu mm. elokuvien American Buffalo, The Verdict, The Untouchables, Glengarry Glen Ross ja Homicide takaa. David Mamet löytyy myös pian teattereihin tulevan Wag the Dog -elokuvan krediittitiedoista. Hänen luomat tarinat ovat tyypillisimmillään kaupunkiviidakoihin sijoittuvia selviytymistarinoita. Uusimmassa tarinassa sankat aarniometsät, lumihuippuiset vuoret ja rauhalliset metsäjärvet ovat kuitenkin korvanneet pilvenpiirtäjien hallitseman maailman. Tarinan punainen lanka ja henkilögalleria ovat kuitenkin tuttuja ja turvallisia aikaisemmasta tuotannosta.

The Edge / Reunalla on seikkailuelokuvan ja jännityselokuvan risteymä. Taustalla piilevä epäilys uskollisuudesta ja uskottomuudesta, kiista naisesta ja rahasta tuo Alaskan jylhissä maisemissa käytävään henkiinjäämistarinaan sen kaipaamaa uutuutta. Elokuvan alussa syntyvä asetelma onkin erittäin herkullinen - jännitteen kehittyminen perustuu verbaaliseen kissa ja hiiri -leikkiin ja merkitseviin katseisiin. Ohjaajan "kutimissa" tarinan punainen lanka säilyy sotkeutumatta elokuvan siirtyessä lajityypistä toiseen ja taas takaisin. Valkokankaan lapsukset ja lajityyppien vuorottelu tuovat kuitenkin ikävää hajanaisuutta. Vanhojen kliseiden alleviivaava vyörytys antaa ymmärtää elokuvan parodioivan lajityyppiä.

Anthony Hopkinsin jumala-kompleksi

Vaikka tarinaan on tuotu jotakin uutta, nopeasti tulee tunne jostakin äärimmäisen tutusta piirteestä. Tämän olen nähnyt jossakin aikaisemminkin! Spielbergin kansakunnan kasvutarinasta ja moraalisesta oppitunnista (Amistad) tuttu "jumalahahmo" onkin onnistunut ujuttautumaan elokuvaan. Kaikkivoipaa ja kaikkitietävää entistä presidenttiä oppitunnissa esittänyt Anthony Hopkins toistaakin The Edge -elokuvassa aikaisemman roolinsa. Itseasiassa hän toistaa elokuvassa viimeiset noin kymmenen rooliaan.

Ritarin arvollakin tunnustettu Hopkins häärää jälleen kukkulan kuninkaana. Elämänviisaudet ja "sudenpentuhenkiinjäämistaidot" kirjoista ammentanut intellektuelli päähenkilö suorastaan puhkeaa kukkaansa luonnon haastaessa hänet taisteluun. Seikkailu muuttuukin tarinan päähenkilölle kasvuriitiksi todelliseen elämään. Suoritus tuo kuitenkin vain tuntemuksen vanhan lämmittelystä, rooli nostaa jälleen pitkän linjan näyttelijän jollei nyt sentään jumalaksi, niin vähintäänkin pyhimykseksi. Hopkins on pohdiskellut elämänsä kohtaloita samankaltaisissa rooleissa aivan liian monta kertaa.

Reunalla-elokuvan tarina on rakennettu kahden näyttelijän varaan. Sivulliset jäävät sivistyksen pariin seikkailijoiden lähtiessä etsimään alkuperäistä villeyttä tai sitten ylijäämänäyttelijöitä tarvitaan sytyttämään tappajakarhun himo ihmislihaan. Elokuva parodioi kerronnassaan BADF-elokuvien (The Brother Always Dies First) lajityyppiä. Satiirin säilällä kerrottu totuus afroamerikkalaisten roolihahmojen ankeasta (ja lyhyestä) urasta yksittäisissä elokuvissa tuo hieman kritiikin poikasta tarinan kerrontaan. Tamahorin kommentti elokuvasta draaman ja jännityselokuvan risteymänä kyseenalaistuukin juonen edetessä tasapaksua tahtiaan - tarkoituksella tai tahtomatta ohjaaja on luonut parodian erämaihin sijoittuvista seikkailutarinoista.

Elokuva jatkaa "perinteisten" juonien leikittelyllä loppuun asti. Pian jäljellä - yllättävää kyllä - ovatkin vain "eturistiriitojen" vaivaamat miljonääri ja valokuvaaja. Anthony Hopkinsin karismaattinen hahmo edellyttää voimakasta vastakappaletta. Toimintasankarin kaavusta riisuttu Alec Baldwin ei onnistu roolissaan heikkona ja tunneherkkänä valokuvaajasnobina. Tai sitten vain hänen hahmonsa on rakennettu tukemaan Hopkinsin "jumalakompleksia".

Hajanainen palapeli

Elokuvassa The Edge / Reunalla on erittäinkin toimivia kohtauksia. Pitkät kamera-ajot kuvaavat tyylitellen koskematonta luontoa ja elokuva pääsee nopeasti käyntiin selkeällä aloitusasetelmalla. Ernest Hemingwayn luoma maailmankuva välittyy jälleen kerran valkokankaalta - tosin tällä kertaa suodatetusti satiirin säilää heiluttaen. Kaikki mahdolliset (ja myös mahdottomat) sudenpentutaidot joutuvatkin koetukselle elokuvan aikana. Vaikka tarinaan on "ujutettu" uutta materiaalia jännityselokuvan lajityypistä, elokuvasta jää lopuksi jälkimaku jostakin vanhan tutun uudelleenlämmittelystä. The Edge / Reunalla ei toimi loppuun saakka.

Kliseisiä kulisseja ja pelastumisia hyväkseen käyttävä kerronta kompasteleekin aika-ajoin, kuitenkaan kertaakaan kokonaan täysin kaatumatta. Surutta lajityypin tyypillisimpiä juonirakenteita "parodioiva" juoni on rakennettu joko-tai-kohtauksista yhteenliimatuksi tarinaksi. Kohtaukset kuuluvat joko perinteiseen jännityselokuvaan tai sitten tyypillistäkin tyypillisempään luonto vs. ihminen -seikkailutarinaan. Punainen lanka säilyy, mutta teemat eivät yhdisty elokuvan eri osioissa. Jäljelle jääkin hieman hajanainen kokonaisuus. Palapelin palaset eivät loppujen lopuksi sopineetkaan oikeisiin paikkoihinsa. The Edge / Reunalla jääkin roikkumaan huonon ja hyvän elokuvan rajamaille, reunalle!