Pyhän kirjan varjo valkokangas

Dokumenttiohjaaja Arto Halonen peräänkuuluttaa tuoreessa teoksessaan Pyhän kirjan varjo kansainvälisten yritysten yhteiskunnallista vastuuta. Vaikka elokuva jää elokuvallisilta ansioiltaan tavanomaiseksi, on sen Turkmenistaniin kiinnittyvä tarina huomion arvoinen.

Tavoitellessaan taloudellisia voittoja ovat monet suuryritykset antaneet nimensä propagandan käyttöön Turkmenistanissa. Ne saavat jalansijaa öljyrikkaan maan taloudessa, jos ne kääntävät maan pyhää kirjaa, Ruhnamaa, muille kielille tai antavat siitä muutoin ylistäviä lausuntoja. Näitä tietoja poliittinen johto puolestaan käyttää propagandana. Maan eristetyille asukkaille annetaan johtajistaan jumalankaltainen, koko maailman ihailema kuva. Heidän mielikuvissaan Ruhnama on kautta maailman jopa Raamattua tunnetumpi ja vaikutusvaltaisempi teos.

Vaikka itsessään jo Ruhnaman absurdi asema entisen Neuvostoliiton maassa olisi riittävä ponne elokuvalle, ei asia koske ainoastaan yhden maan ihmisoikeudellista tilannetta. Pyhän kirjan varjo käsittelee laajasti kaupallisuutta ja voiton tavoittelua. Se kysyy, oikeuttaako molemminpuolinen hyöty tallomaan ihmisoikeuksia ja moraalia. Tämä ei jää vain poliittisten ja yritysjohtajien vastattavaksi, vaan usein myös kuluttajat jättävät pohtimatta kaupankäynnin todellista hintaa.

Parasta dokumentissa on sen satiirinen näkökulma. Monia asioita lähestytään korostamalla niiden liioittelevuutta ja absurdiutta. Huumori herättää samalla kyseenalaistamaan sitä, miten tulee nauraneeksi ihmisten kokemalle todelliselle köyhyydelle ja alistuneisuudelle.

Kotimaisesta perusasetelmasta poiketen Halonen nostaa tekijät ja tekemisen ongelmat vahvasti mukaan elokuvaan. Katsoja päästetään Halosen ja haastattelijana toimivan asianajaja Kevin Frazierin lähelle ja elokuvassa tekijät kommentoivat tuotannon rakentumista. Lupaavasta lähtökohdasta huolimatta kamera ja kuvallisen kerronnan elementit edelleen häivytetään taka-alalle, eikä rohkeita irtiottoja elokuvassa nähdä. Elokuva jää muotokieleltään ja toteuttamiseltaan varsin konservatiiviseksi.