Foinikialainen juoni valkokangas

Ohjaaja Wes Andersonin miniatyyrimaailmaan on aina ilo uppoutua. Hänen elokuvansa ovat vieneet New Yorkin epäsuhtaisesta perhedynamiikasta poikakouluun, valtameren pohjaan, itäeurooppalaiseen hotelliin ja Yhdysvaltojen aavikolle. Benicio del Toro nähtiin yhdessä segmentissä ohjaajan episodimaisessa The French Dispatchissa (2021), nyt hänet on nostettu pääosaan juonittelevan ja armottoman liikemiehen Zsa-Zsa Kordan rooliin.

Foinikialainen juoni (The Phoenician Scheme, 2025) seuraa hämärätoimiensa vuoksi valtioiden ja salamurhaajien jahtaamaan Kordan monimutkaisen infrastruktuurihankkeen toteuttamispyrkimyksiä Lähi-idässä. Mukaan matkalle, niittien hinnan noususta johtuvan taloudellisen erotuksen takaamiseksi yhteistyökumppanien taskusta tietenkin, otetaan nunnaksi aikova tytär Liesl (Mia Threapleton) ja opettajaksi palkattu norjalainen hyönteistutkija Bjørn Lund (Michael Cera).

Tiiviiseen tahtiin elokuvia tekevä Anderson pelaa jälleen vahvuuksillaan ja heikkouksillaan. 1950-luvun maailmaa kuvaava pastissi on rakennettu klassisen Hollywoodin elokuvanteon perinnettä kunnioittaen Babelsbergin filmistudiolle yksityiskohtaisen tuotantosuunnittelun sekä symmetristen kuvakulmien ja rajattujen kameran liikkeiden avulla. Tällä kertaa mukana on myös hieman enemmän kokeilevuutta tuoreilta tuntuvien asetelmien ja näyttelijöitä seuraavien kamera-ajojen myötä. Kaikkea säestää Alexandre Desplatin hieno score painostavuudessaan uhkaavine teemoineen.

Aiheeltaan ja turhan monimutkaiselta narratiiviltaan Foinikialainen juoni tuntuu aikuisemmalta kuin ohjaajan edellinen teatterielokuva lapsellisen ihmetyksen maailmaan sijoittunut Asteroid City (2023). Kordan kyynisempi päähenkilö sekä tarinan alun traagisemmat pohjavireet kuitenkin vaihtuvat nopeasti komedialliseen toisteisuuteen kolmikon matkustaessa Foinikiaan tapaamaan toinen toistaan eksentrisempiä sijoittajia, joiden roolit on kansoitettu jälleen nimekkäillä tähdillä, kuten Tom Hanks, Mathieu Amalric, Jeffrey Wright ja Scarlett Johansson.

Useat näistä segmenteistä, kuten elokuvan Kysymys elämästä ja kuolemasta (A Matter of Life and Death, 1946) kaltainen taivaallinen tuomioistuin, ovat nautinnollisia seurata, mutta eivät edistä elokuvan kokonaisuutta juuri millään tavoin. Andersonilla selkeästi riittää ideoita, jotka realisoituvat kenties parhaiten episodielokuvan muodossa. Hyvän maun rajoilla mennään Kordan ottaessa yhteen pahan velipuolensa Nubarin (oudossa maskissa Benedict Cumberbatch) kanssa kuin Star Warsin valomiekkataisteluissa konsanaan.

Kiehtovin dynamiikka syntyy pääosakolmikon hyvin erilaisten persoonien välille. Kaiken inhimillisyytensä tukahduttaneen Kordan, tämän perijäkseen haluaman ja moraalittomaan maailmaan luostarin ulkopuolella tutustuvan Lieslin sekä uusavuttomuudessaan raskaalta tuntuvan professori Bjørnin välille.

Pitkästä aikaa pääroolin tekevän del Toron antaumuksella esittämällä Kordan hahmolla kommentoidaan paljon valtaa omaavien liikemiesten kykyä sekoittaa maailmankirjat. Osansa piikittelystä saavat myös valtioiden tiedustelupalvelut ja katolinen kirkko. Miehet ahtaalle laittava Liesl on taas enemmän elokuvan näkökulmahenkilö, jonka tarinan päätös kuitenkin jättää konservatiivisuudessaan toivomisen varaa.

Lopulta Foinikialaisen juonen keskiössä ei ole nimensä mukainen juoni vaan romantisoitu kuvaus paatuneen yksilön inhimillisyyden löytämisestä läheistensä tuella. Elämän yksinkertaisuutta ja myöntöä korostava huipentuma saa kuitenkin miettimään, mitä juonittelusta nauttineen Kordan mielessä todella pyörii: “I’m an average nobody. I get to live the rest of my life like a schnook.”