The Green Knight kotikatsomo

David Lowery, joka on aiemminkin käynyt fantasian puolella elokuvissaan A Ghost Story (2017) ja Pete ja lohikäärme Elliott (2016), on ottanut viimeisimmän teoksensa pohjaksi kuningas Arthurin pyöreän pöydän ritarin Gawainin legendan. The Green Knight (2021) on amerikkalaisohjaajan kunnianhimoisin ja samalla vaikeimmin lähestyttävä elokuva.

Gawain (Dev Patel), kuolemansairaan kuningas Arthurin (Sean Harris) sisarenpoika, on saamaton nahjus, juoppo ja vakioasiakas rakastettunsa Esselin (Alicia Vikander) luona ilotalossa. Gawainin äiti, noita Morgan La Fey (Sarita Choudhury), päättää tehdä surkeasta pojastaan kuninkaan ja laittaa loitsunsa peliin.

Jouluaamuna Sir Arthurin juhliin rymistelee ratsullaan puhuvaa puuta muistuttava vihreä ritari (Ralph Ineson), joka haastaa ritarit vaaralliseen peliin. Pyöreän pöydän urhoista vain nuori Gawain tarttuu miekkaan ja mätkäisee vihreän hirviön pään irti. Haasteen mukaan Gawainin tulee tavata vihreä ritari päivälleen vuosi myöhemmin tilien tasaamista varten. Rohkeuden keräämisen sijaan Gawain rilluttelee vuoden ja lähtee seikkailuun epävarmana ja kokemattomana.

Matkallaan vihreän ritarin temppeliin Gawain kohtaa muun muassa maantierosvoja, vaeltavia jättiläisiä, Winifred-nimisen pyhimyksen aaveen (Erin Kellyman) ja linnaa asuttavan pariskunnan (Joel Edgerton ja Alicia Vikander), joka ottaa Gawain-paran mukaan polyamoriseen peliinsä. Kautta seikkailun Gawainia seuraa ystävällinen kettu, joka tuntuu tietävän häntä enemmän mitä tulevan pitää.

Dev Patel luo toistaiseksi parhaassa roolissaan uudenlaisen elokuvaritarin kaikkine inhimillisine heikkouksineen. Patel, normaalisti mitä vetovoimaisin mies, näyttää kuin kuravedessä uitetulta koiralta, hieman surkuhupaisalta luuserilta siis. Tunaroiva ritarikokelas Gawain on lopulta kuin kuka tahansa huijarisyndrooman ja oman libidonsa kanssa painiva millenniaali.

Visuaalisesti The Green Knight on komeaa jälkeä. Lowery ja hänen työryhmänsä, kuten kuvaaja Andrew Droz Palermo, käyttävät monipuolisesti eri tyylikeinoja tarkoista sommitelmista aina lopun dialogittomaan montaasiin. Ajan kulumista kuvataan pariin otteeseen pyörivällä kameralla, mikä toimii erinomaisesti. Jotkut ironista etäisyyttä luovat ratkaisut vetävät turhaan huomiota itseensä tavalla, joka on tuttu muistakin A24-indiestudion tuotoksista.

Kaikille tätä erikoista aikuisten satua ei uskalla suositella. Emotionaalinen ja symbolinen vieraannuttaminen on epäilemättä tarkoituksellista. Siinä missä Ridley Scottin tosipohjainen ritaridraama The Last Duel (2021) veti suoria yhteyksiä nykypäivään ja #MeToo-liikeeseen, jäävät Loweryn The Green Knightin merkitykset hämärämmiksi – mikä toisaalta kuvaa myös vuosisatojen sumun läpi omaan aikaamme säilyneitä myyttejä.