A Ghost Story kotikatsomo

Aviopari C (Casey Affleck) ja M (Rooney Mara) elävät vanhassa talossa hiljaisella lähiöalueella. He rakastavat toisiaan, mutta suhteessa on myös erimielisyyksiä. Miehen joutuessa auto-onnettomuuteen kaikki tämä päättyy vai päättyykö?

A Ghost Story käyttää hyväkseen kummitustarinoiden kuvastoa, mutta kauhuelokuvan sijaan se on katsojalle vähitellen avautuva draama elämänkulusta, sen tarkoituksesta sekä surusta irti pääsemisestä. Elokuva käsittelee suuria kysymyksiä, kuten ovatko rakkaimpamme läsnä elämässämme vielä kuolemansa jälkeen ja mikä on eläville läheisilleen ilmestyvien aaveiden toiminnan tarkoitus.

Pienempien indenpendent-elokuvien ja suurempien tuotantojen välillä liikkunut ohjaaja David Lowery työskenteli Rooney Maran ja Casey Affleckin kanssa jo palkitussa elokuvassaan Ain't Them Bodies Saints (2013). A Ghost Storyssa Mara tekee vahvan roolin surusta kärsivänä naisena. Affleckin fanit sekä vastustajat voivat kummatkin saada irti hänen roolistaan miehenä sekä lakanan peittämänä ja tapahtumia tarkkailevana kummituksena. Kummituksen visuaalista läsnäoloa vahvistavat aavemaiset valoilmiöt, kuten sumun, savun ja heijastusten käyttö. Elokuva seuraa kummituksen matkaa läpi ajan, jonka yhteyteen leikataan kohtauksia C:n ja M:n aikaisemmasta elämästä.

A Ghost Story etenee kuvien kautta kerrottuna ja hahmojen välisiin keskusteluihin nojaten. Tämä viipyilevä tapahtumien ja luonnon kuvaus tuo ajoittain mieleen Terrence Malickin elokuvien kerrontatavat. Maailmankaikkeuden ja ajan äärettömyydelle luo kontrastin elokuvassa käytetty kapea 1.33:1 kuvasuhde, jolla korostetaan päähenkilöiden välisten kohtausten intiimiyttä. Musiikissa toistuu sama herkkä tunnelmallisuus, joka kasvaa dramaattisissa kohtauksissa pauhaavaksi.

Omaperäisestä konseptistaan ja esittämistään kiinnostavista ajatuksista huolimatta A Ghost Story luottaa tarinankerronnaltaan usein ennalta arvattaviin ratkaisuihin. Pohdiskelevan alun jälkeen elokuva tuo käsittelemänsä teemat esiin turhan alleviivatusti. Kummittelun ja draamaelokuvan yhdistävänä teoksena elokuva tuo mieleen parin vuoden takaisen Olivier Assayasin ohjaaman Personal Shopperin (2016), jossa valonkäytön avulla esitetyt kuolleiden henget pyrkivät yhteyteen elävien kanssa.

Hengeltään indenpendent-elokuvana A Ghost Story sai ensi-iltansa Sundancessa, minkä jälkeen sitä on esitetty useilla elokuvafestivaaleilla. Suomessa elokuva tuli suoraan kotiteatterilevitykseen, mutta sen saattoi valkokankaalta Sodankylän elokuvajuhlilla. A Ghost Story on saanut kiitosta ja palkintoja muun muassa National Board of Reviewilta. Elokuva toimii parhaiten pienimuotoisena kummituselementtejä hyödyntävänä draamana, joka pohtii elämän kiertokulkua ja kuoleman merkitystä. Kuvauksellisesta kauneudestaan huolimatta se ei kuitenkaan tarjoa käsittelemiensä teemojen syvällisempää pohdintaa tukevia uusia kerronnallisia ratkaisuja.