The Ring kotikatsomo

Uudelleenfilmatisointeja on elokuva-alalla tehty jo iät ja ajat. Joskus toimintaa voidaan pitää täysin hyväksyttävänä, mikäli uusi versio on riittävän omaperäinen. Toisinaan taas syyllistytään täysin konstailemattomaan kopiointiin. Kauhuelokuvien saralla vanhojen klassikoiden uudelleenkierrätyksellä on poikkeuksellisen huono maine. Joskus syntyy lähes camp-maineen ansaitsevia ja kaikki rimat alittavia kuriositeetteja, kuten uusversio Psykosta. Oma luku sinänsä on muissa maissa tuotettujen nimikkeiden uusiokäyttö. Gore Verbinski ohjaama The Ring ei ole aivan ala-arvoinen, mutta ei kovin omaperäinenkään. Alunperin Koji Suzukin kirjaan perustuva ja Hideo Nakatan ohjaama Ringu tuli ensi-iltaan Japanissa vuonna 1998. Kotimaassaan kassamenestykseksi osoittautunut elokuva on poikinut jo yhden jatko-osankin.

The Ring on kertomus todeksi muuttuvasta urbaanista legendasta. Alussa on tarina videotallenteesta, jossa ilmestyvä kalmanhohtoinen nainen kertoo katsojalle tämän kuolevan tasan seitsemän päivän kuluttua. Nuorten teini-ikäisten salaperäisistä kuolemista kiinnostunut toimittaja Rachel Keller (Naomi Watts) alkaa tutkia tapausten taustoja. Videotallenteen löydyttyä Rachel tajuaa äkkiä olevansa itsekin kuoleman vaarassa. Epätoivoissaan hän alkaa purkaa tallenteen kuvamateriaalia vapauttaakseen itsensä ja perheensä uhkaavalta kiroukselta.

Lyhyt vertailu alkuperäiseen versioon osoittaa, että Verbinski on pitänyt juonen kaavan suurin piirtein alkuperäisissä kuosissaan. Mukaan on tosin lisätty noin parinkymmenen minuutin verran paisuttelevia kohtauksia, jolla tarinaa yritetään johdatella pikku hiljaa pois Nakatan luomasta tulkinnasta. Japanilaisiksi tunnistettavat piirteet on hiottu länsimaalaiselle katsojalle sopivaksi. Muutenkin kauhurakenteita on maustettu tavanomaisilla nopeilla ja kovaäänisillä pelotteluefekteillä. Valitettavasti tekijät eivät ole pystyneet luomaan uudelleen alkuperäisen version vahvan arvoituksellista tunnelmaa. Lähinnä tarinan aukkopaikkoja on yritetty täydentää siinä täysin onnistumatta. Ilmeinen sekavuus ja pinnallisuus ovat Verbinskin version näkyvimmät heikkoudet. Myönteisenä puolena tosin mainittakoon juoksevan veden käyttäminen tehokkaana kauhuelementtinä. Lisäksi maisemakuvaukset ovat myös mieleen painuvan kauniita.

Suuren yleisön Hollywood-kauhuelokuvana The Ring ei ole täysin toivoton. Mikäli Nakaton tulkintaa ei ole nähnyt lainkaan voi katsoja pitää lopputulosta jopa aivan tyydyttävänä. Ikävän jälkimaun tuottaa vain selkeä rahastuksen ja huijauksen maku. Alkuperäistä Ringua ei mainita kuin kerran lyhyesti lopputekstien häntäpäässä. Miksi varastaa vanha aihe kun kerran voisi yrittää keksiä jotain uutta? The Ring on hyvä esimerkki kauhuelokuvan genren sisäisestä lamakaudesta, jossa uudelleenkierrätys näyttää nousseen yhdeksi keinoksi pitää rahavirrat juoksemassa.