Bad News Bears kotikatsomo

Yleinen kaava urheiluelokuvissa on kuvaus siitä, miten kaoottinen ryhmä yksilöitä hioutuu vastoinkäymisten ja kovan harjoittelun kautta aidoksi joukkueeksi. Samalla he oppivat, että voittaminen ei ole tärkeintä – ja voittavat elokuvan lopussa. Mukana on usein myös omien ongelmiensa kanssa kamppaileva valmentaja. Yksi mieleenpainuvimpia juopon valmentajan kuvauksia on Tom Hanksin epätyypillinen roolisuoritus elokuvassa Omaa luokkaansa (1992).

Nämä elementit löytyvät myös Richard Linklaterin ohjaamasta Bad News Bearsista, joka on uusintaversio Michael Ritchien 1970-luvun urheilukomediasta Karhukopla (The Bad News Bears, 1976). Pikkukaupungin nappulaliigan surkea baseball-joukkue, pitäisi saada taas pärjäämään. Alkuperäisessä Bearsissa tehtävään palkattua entistä liigapelaajaa ja nykyistä alkoholistia Morris Buttermakeria esitti Walter Matthau. Nyt herran isoihin saappaisiin on astunut Hollywoodin eksentrinen veijari ja luonnenäyttelijöiden kermaan kuuluva Billy Bob Thornton.

Linklaterilla on kokemusta lapsinäyttelijöiden kanssa työskentelystä jo School of Rockista. Bad News Bearsissa sopivien rasavillien löytämisessä on onnistuttu hyvin. Luontevat lapsinäyttelijät ovat alkuperäisestä elokuvasta poiketen nyt vahvemmin esillä omine persoonineen. Kiroilevaan ja keskenään nahistelevaan luuserisakkiin kuuluu muun muassa aggressiivinen tappelija, intialainen nörtti, outo rääpäle, alaraajahalvaantunut, ja mukaan liittyy vielä poikien kauhuksi Buttermakerin tytär. Mutta kuin ihmeen kaupalla Buttermakerin opit alkavat purra ja Bearsit löytävät joukkuehengen ja pelikunnon. Roy Bullock (Greg Kinnear) patsastelee pelikentän reunalla vastajoukkueen tekopyhänä valmentaja.

Walter Matthaun valmentaja-Buttermaker oli yksinäinen luuseri, jonka voisi kuvitella menevän päivän jälkeen kotiin katsomaan televisiota. Thorntonin badass-Buttermaker taas lantraa Budweiserinsa viskillä, hengailee vapaa-ajallaan strippiluolissa ja pääsee vähintään kolmospesälle joka ilta. Tämä sympaattinen lurjus ja elokuvan hauskimmat repliikit laukova särmikäs antisankari on henkistä jatkoa Thorntonin rooliin Bad Santan pikkurikollisena Willienä. Maneereina molemmille on jatkuva kaljan kittaaminen ja kiroilu tavan vuoksi.

Bad News Bearsissa aloitetaan useita kiinnostavia sivujuonia, kuten Buttermakerin suhde erään valmennettavan äidin, Liz Whitewoodin (Marcia Gay Harden) kanssa. Tätä episodia ei kuitenkaan kehitetä oikeastaan mihinkään suuntaan tai edes minkäänlaiseen loogiseen päätökseen. Syyksi voisi arvailla rajulla kädellä tehtyä leikkausta, jolla tiukkapipoisen, mutta seksinnälkäisen yh-äidin haksahtamista baarikärpäskarisman omaavaan Buttermakeriin on pitänyt suitsia elokuvan ikärajan takia lähes vihjailujen asteelle.

Bad News Bearsin ongelmaksi muodostuu se, että elokuva ei uskalla mennä niin pitkällä räävittömyydessään, että tuloksena olisi Bad Santan kaltainen kuoliaaksinaurattaja. Heppoinen urheiludraaman kaarikaan ei oikein kanna. Thornton rakentaa ammattitaidolla dramaturgian murusista inhimillisen Buttermakerin hahmon. Mutta Thorntonin lisäksi Linklaterilla on tarjota vain keskinkertainen, tavallista rääväsuisempi koko perheen urheiluelokuva säilöttäväksi turhien uusintaversioiden kasvavaan pinoon. Erikoismaininnan Bad News Bears saa kuitenkin rennon rokkaavasta soundtrackistaan, joka osuu kohdalleen kuin pallo räpylään.