Rikkoutunut äänivalli
Näytelmäkirjailija David Mametin ohjaamat elokuvat ovat usein tyyliltään pienimuotoisia, dialogiin vahvasti nojaavia ja paljolti sisätiloissa tapahtuvia. Monet niistä voidaankin periaatteessa sovittaa suoraan näyttämölle. Niin Mametin tuoreinkin elokuva, tuottajaguru Phil Spectorin taannoisesta murhaoikeudenkäynnistä kertova ja HBO-kanavalle tuotettu jämptin yksinkertaisesti nimetty Phil Spector.
Spector on eksentrinen ja hyvin omalaatuinen poptuottaja, jonka 1960-luvun alussa kehittämä wall of sound" eli äänivalli oli jotain ennen kuulumatonta ja ihmeellistä. Tässä metodissa Spector laittoi studiossa useamman instrumentin, yleensä muutaman kitaran, soittamaan samaa sävelkulkua kuitenkin niin, että myöhemmin radiosta ja älppäriltä selvästi erotti, että kyseessä oli useampi soitin. Sovituksiin lisättiin tämän jälkeen isohko studio-orkesteri ja äänityksissä käytettiin kaikukammiota, josta syntyi hyvin originelli äänimaailma. Ei ole esimerkiksi liioiteltua todeta, että Spectorin löytämä Righteous Brothers teki musiikin historiaa levyttämällä äänivallin avulla erään kaikkien aikojen hienoimman ja esitetyimmän kappaleen You’ve Lost That Lovin’ Feelin’. Sama soundi löytyy myös muun muassa Ike ja Tina Turnerin miltei yhtä tunnetusta River Deep, Mountain High -klassikosta.
Tuottajan omalaatuisuus johti kuitenkin yhä häiriköivämpään käyttäytymiseen, joka saavutti kulminaatiopisteensä vuonna 2003, jolloin tarjoilija ja pienten sivuosien näyttelijä Lana Clarkson kuoli päähän ammuttuna Spectorin kartanossa. Mametin elokuva kuvaa juuri tätä oikeudenkäyntiä, jossa Spectoria syytettiin murhasta ja hän puolestaan lakimiestensä kanssa väitti kyseessä olleen Clarksonin oman käden kautta tapahtuneen vahingon. Phil Spector kallistuu vähitellen jälkimmäisen teorian puolelle.
Elokuvan tyylilaji on varsin minimalistinen, vaikka Mamet toki käsikirjoitti Spectoria esittäneelle Al Pacinolle yhden kunnon raivoamismonologin, sellaisen joka on mukana suunnilleen jokaisessa tämän hienon näyttelijän elokuvassa. Niitä on aina mukava katsoa. Asianajaja Linda Badenia esittänyt Helen Mirren ei puolestaan saa yllättävästi rooliinsa minkäänlaista otetta vaan vetää sen läpi ilmeettömästi ja miltei haukotellen. Hän näyttää rooliinsa myös liian vanhalta pitkine blondiperukkeineen, selvästi väärä roolitus.
Vaikka Mametin elokuva näyttää lopulta pitäneen Spectoria syyttömänä juuri tähän nimenomaiseen rikokseen, kalifornialainen tuomioistuin oli eri mieltä. Ensimmäisen oikeuskäsittelyn kariuduttua valamiehistön hajaääniin, toinen puolestaan rikkoi kuuluisan äänivallin, todennäköisesti lopullisesti. Spector voi anoa pääsyä ehdonalaiseen vapauteen 13 vuoden kuluttua. Hän on nyt 75-vuotias.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
The Lifeguard
Laadukas mutta harmittavan tasapaksu tarina itsensä etsimisestä.
Edellinen: Alan Partridge: Kukkona tunkiolla
Alan Partridgen huumori on mustaa, mutta ei niin ilkeää, että se vieraannuttaisi katsojat.