Asiaa sen kummemmin kaartelematta: aiemmin kirjailijana street-kredibiliteettiä keränneen David Mametin ohjauksesta löytyy syvyyttä ja luonnetta. Espanjalainen vanki naulitsee katsojansa yllätyksiä ja ennalta arvaamattomia käänteitä vilisevään trilleriin. Tarinan hahmot ovat harkittuja ja juoni etene vuoroin kiusaamalla katsojaansa hitaudellaan ja vuoroin huumaamalla hänet tiivistunnelmaisella henkisellä takaa-ajolla. "Espanjalaisen vangin" roolihahmoon joutuneen sankarin (Campbell Scottin) kujanjuoksu saa englantilaisen ökyaateliston syksyharrastuksenaan pitämän ketunlahtauksen näyttämään harmittomalta ja leppoisalta trendihölkältä - jopa ketunpahaisen näkökulmasta.

Espanjalainen vangissa ei ole kyse dementian syömästä rottia lemmikkeinään pitävästä harmaahapsivankilaveikosta, joka haikailee ulkoilmaan kostamaan vääryyksiä tai hakemaan haudattuja hilloja. Historian hämärään sijoittuvan sellistitarinan sijaan tarjolla on rikostarina, jossa luottamus, varovaisuus ja rakkaus kilpailevat puntarissa reilua rahatukkoa vastassaan. Mamet tykittää Espanjalaisessa vangista todellisen mallityön, joka saa alan kovemmatkin konkarit hämilleen. Jos saa kuminaamaisen Steve Martinin näyttämään elokuvassa asiansa osaavalta näyttelijältä - asia mitä itse en koskaan kuvitellut voivani todistaa, ja toivottavasti en joudu kääntämään vastaavan sorttisia käsityksiäni Leslie Nielsenin lahjattomasta osaamisesta - ei asialla voikaan olla mikään keskinkertaisuus tai poropeukalo ohjaajaksi.

Espanjalainen vanki on Häntä koiraa heiluttaa satiirin ohella se toinen Mametin onnistumisista hänen vuoden -97 käsikirjoitussadosta. Kolmatta kässäristä väännettyä elokuvaa uskaltaa tuskin mainita samana päivänä edellisten valioiden yhteydessä. Lee Tamahorin käsissä ryvettynyt Reunalla on kaikin puolin katsottavaksi kelpaamaton kohellus. Anthony Hopkinsin jumalakompleksi ja villi pohjola -nostalgisointi eivät riitä perusteiksi rahastukselta maistuvalta rypistykseltä. Voin vain kuvitella sieluni silmin kirjailijaparan ällistyneen ja äimistyneen reaktion kuvotuksen ensi-iltanäytöksessä. Mutta uusiseelantilaisen ilmat pihalle lyövä rimanalistus ei vedä mattoa Espanjalaisen vangin alta. Espanjalainen vanki on yksinkertaisesti sanottuna erinomainen.