The Imaginarium of Doctor Parnassus valkokangas

Terry Gilliamin epäonniset elokuvahankkeet ovat ennenkin nousseet otsikoihin jo kuvausvaiheessaan. The Imaginarium of Doctor Parnassus ei tunnetusti ollut poikkeus tähän sääntöön, sillä elokuvan päätähti, Heath Ledger, menehtyi traagisesti kesken kuvausten. Onneksi Ledgerin kuolema ei estänyt Gilliamia viimeistelemästä tätä huikean mielikuvituksellista aikuisten satua.

The Imaginarium of Doctor Parnassus on nykypäivän Lontooseen sijoittuva tarina kiertävästä teatteriryhmästä. Tavallisen näytelmän lisäksi ryhmä pystyy tarjoamaan katsojilleen matkan näiden oman mielikuvituksen syövereihin salaperäisen ”mielikuvitaarion” (imaginarium) avulla. Esiintymislavan takaosasta avautuu nimittäin tohtori Parnassuksen (Christopher Plummer) hallitsema mielikuvitusmaailma, ihmisten haaveiden ja pelkojen ilmenemispaikka.

Mielikuvitaarioon kuljetaan kliseisesti peilin kautta. Peili lienee yksi käytetyimpiä elokuvallisia symboleita, Gilliaminkin elokuvaan se sulautuu saumattomasti. Peilin takaa avautuva mielikuvitusmaailma on paikoin äkkimakeasti animoitu satumaailma, unelmien ja painajaisten hallitsema kolmas ulottuvuus.

Tohtori Parnassuksen ylivertainen kyky tarjota ihmisille mahdollisuus elää kuvitelmansa todeksi paljastuu pian kovalla hinnalla hankituksi. Tuhatvuotias Parnassus on tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa, luvannut tälle Valentina-tyttärensä tämän kuudentenatoista syntymäpäivänä vastineeksi ikuisesta elämästä ja kyvystä hallita ihmisten mielikuvitusta. Valentinan syntymäpäivän lähestyessä paholainen (Tom Waits) alkaa kulkea ryhmän kintereillä, valmiina ottamaan sen mikä hänelle kuuluu.

Tuska on suunnaton ja epätoivo mittaamaton Parnassuksen yrittäessä miettiä keinoja laistaa hirveästä sopimuksesta. Kun kulkuriryhmä pelastaa sillankaiteeseen hirtetyn Tonyn (Ledger), vanhus näkee tässä potentiaalisen ratkaisijan vaikeaan tilanteeseen.

Elokuva tarjoaa aineksia moniin erilaisiin tulkintoihin. Yksi potentiaalinen on poliittinen satiiri, siksi tunnettu on tieto Britannian entisestä pääministeristä, Tony Blairista Ledgerin Tony-hahmon rakennusaineena. Poliittisten sävyjen lisäksi elokuvassa riittää esimerkiksi katharttisen karnevalistisia ja moraalisia elementtejä.

Karnevaalit olivat tapahtumia, joissa auktoriteetit kyseenalaistettiin ja valta-asetelmat käännettiin päälaelleen. Auktoriteettien kyseenalaistamisella, valta-asetelmien paljastamisella ja niiden ravistelulla oli katharttisen puhdistava, vapauttava vaikutus. Tohtori Parnassuksen mielikuvitaariosta nauraen ulos keinuvat virkanaiset ovat juuri tällaisen, karnevalistisen kyseenalaistamisen vapauttamia sieluja.

The Imaginarium of Doctor Parnassus on myös moraliteetti, viisaasti sävykkäille vastakkainasetteluille rakennettu pohdinta inhimillisestä ahneudesta, itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta sekä lojaaliudesta, rakkaudesta ja katumuksesta. Asetelmat eivät ole mustavalkoisia, vaan esimerkiksi Parnassuksen kaupankäynti paholaisen kanssa näyttäytyy kaikessa raastavuudessaan inhimillisenä erehdyksenä, ja sellaisena kovin ymmärrettävänä harha-askeleena.

Monikerroksisuudessaan kiehtovan tarinan toteutus on haaste, jossa Gilliam on vastoinkäymisistä huolimatta onnistunut hienosti. Ledgerin kuoltua hänen osuudestaan oli kuvattu jo puolet, käytännössä alku ja loppu. Hänen tilalleen Gilliam päätyi roolittamaan kolme nimekästä näyttelijää, Johnny Deppin, Jude Law’n ja Colin Farrelin. Kaikki suoriutuvat haasteestaan mallikkaasti, mutta jäävät valjuiksi Ledgerin vimmaisen suorituksen rinnalla.

Ledgerin Tony esitellään katsojille roikkumassa hirtettynä sillankaiteeseen. Kuolleen näyttelijän näkeminen näyttelemässä kuollutta on melkoisen hätkähdyttävää. Salaperäisen, jonkin sanomattoman riivaaman Tonyn rooli oli todella Ledgerille tehty. Tony on muistinsa menettänyt, nokkela, vaikeaselkoinen ja hurmaava tirehtööri, joka nostaa ryhmän teatteriesityksen suosion uuteen huippuunsa sujuvasanaisella ja itsevarmalla olemuksellaan. Komealla nuorukaisella ei ole ongelmia houkutella varsinkaan naisia Parnassuksen karnevalistiseen peilimaailmaan.

Ledgerin ohella myös muut näyttelijävalinnat ovat tavattoman onnistuneita. Käheä-äänistä ja viekkaan näköistä Tom Waitsia parempaa paholaista ei voisi kuvitella ja eteerinen Lily Cole on juuri sopivan hauras ja kipakka Valentinan rooliin. Kaameaa kauppaansa katuvan Christopher Plummerin uurteisilta kasvoilta on helppo lukea kärsimyksen aiheuttama kipu ja suunnaton suru.

The Imaginarium of Doctor Parnassus on ihana aikuisten satu, ja pääosassa loistavan Heath Ledgerin vaikuttava joutsenlaulu elokuvataiteelle.