Arjen taistelut
Nyrkkeilyelokuvista ei pulaa ole, mutta Taistelija onnistuu silti olemaan tuore lisäys niiden joukkoon. Mark Wahlbergin vuosikausia työstämä projekti valmistui lopulta David O. Russellin ohjaamana. Täynnä vahvoja näyttelysuorituksia olevan elämäkertaelokuvan suurimmat jännitteet ovat kehän ulkopuolella, mutta itse nyrkkeilykohtauksetkin on intensiivisesti toteutettu.
Elokuva kertoo Micky Wardista, uusi-englantilaisesta välisarjan nyrkkeilijästä, jonka uraa veli ja äiti ohjailevat ja joka on tottunut häviöputkiin. Veli on paikallinen suuruus Dicky Eklund (Christian Bale), joka muistetaan parhaiten Sugar Rayn tyrmäämisestä. Tätä asiaa Dicky ja hänen äitinsä eivät unohda mainita joka käänteessä, vaikka kunnian päivät ovat takana ja Dicky viettää päivänsä crack-piippua imien. Perhe ei ole siis parasta seuraa uran kannalta, mutta irtiotto on vaikeaa.
Mickyn nyrkkeilytaidoista ei elokuvassa esitetä epäilyksiä. Tavanomaisen altavastaajan tarinan sijasta keskiössä on perheen ja uran yhteensovittamattomuus, arjen taistelut. Russellin käsissä tarina etenee vaivattomasti ja sentimentaalisuutta välttäen, mikä ei tarkoita etteikö elokuvassa suuria tunteita olisi. Etenkin veljesten ja äidin (Melissa Leo) välisissä kohtauksissa tapahtuu paljon rivien välissä, mutta missään vaiheessa ei sorruta mustavalkoiseen hyvä-paha-asetelmaan.
Näyttelijäsuoritukset ovatkin tärkeä osa elokuvan vaivattomuutta – asioita ei tarvitse alleviivata, kun näyttelijät hoitavat tonttinsa erinomaisen hyvin. Seitsemässä Oscar-kategoriassa ehdolla oleva elokuva voi hyvinkin napata palkinnot Christian Balen sekä Amy Adamsin tai Melissa Leon sivuosasuorituksista.
Adamsin pahasuinen tyttöystävä on täysin muuta kuin mitä näyttelijättäreltä on totuttu odottamaan. Äärimmäisistä fyysisistä suorituksista tunnettu Bale taasen laihdutti elokuvaa varten yli 20 kiloa, ja hänen Eklundinsa vaikuttaakin kokonaisvaltaiselta suoritukselta. Lopputekstien päällä näytetään kuvaa oikeista veljeksistä, aivan kuin olisi vielä erikseen haluttu korostaa Balen ja oikean Eklundin yhtäläisyyttä.
Autenttisuus on muutenkin ollut tärkeä asia elokuvan tuotannossa, vaikka Wardin elämää on tietysti tiivistetty ja muokattu fiktion hyväksi. Taistelija on kuvattu veljesten kotikaupungissa Lowellissa, ja jopa Wardin oikeaa kuntosalia on käytetty hyväksi kuvauksissa. Ja kun Wardin otteluita on aikoinaan näytetty HBO-kanavalla, on elokuva-otteluissa käytetty alkuperäistä selostusta ja aikalaiskameroita sekä konsultoitu oikeiden otteluiden kuvaajia.
Kun kyse on vapauksia ottavasta fiktiosta, voi tämän autenttisuuden tavoittelun kyseenalaistaa. Tässä tapauksessa siitä ei tosin ainakaan haittaa ole ollut. Pikkukaupungin miljöö on tavoitettu hyvin, mikä on tärkeä asia etenkin Dickyn sankariaseman kuvaamisessa. Ottelut puolestaan on saatu kuvattua erittäin intensiivisesti – niihin eläytyy lähes väkisin – joten tv-otteluiden mukailu on ollut hyvä ratkaisu.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,8 / 8 henkilöä
Seuraava:
Winter's Bone
Parhaan elokuvan Oscarista kisaava naturalistinen vuoristolaisdraama on karua mutta kaunista katsottavaa.
Edellinen: Hella W
Suurieleinen elokuva, joka monimutkaisuudessaan muodostaa rikkonaisen kokonaisuuden.