Winter's Bone valkokangas

Amerikan takapajulat on miljöö, josta Hollywood on ammentanut varsinkin kauhu- ja jännityselokuvan tarpeisiin. Mieleen tulevat vaikkapa sellaiset klassikot kuin Hooperin Texasin moottorisahamurhat (1974) ja Boormanin Syvä joki (1972). Suomessa syksyllä Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla nähty, Sundancessa palkittu ja muun muassa parhaan elokuvan Oscar-ehdokkuuden pokannut Debra Granikin ohjaama Winter’s Bone on näistä poiketen naturalistista draamaa ja muistuttaa visuaaliselta ilmeeltään eniten John Hillcoatin toissavuotista postapokalyptistä selviytymistarinaa Tie (2009).

Synkän ja hidasliikkeisen elokuvan juoni on yksinkertainen: 17-vuotias Ree (Jennifer Lawrence) on sisarustensa yksinhuoltaja, jonka isä on kadonnut hämärissä olosuhteissa ja äiti on mielenvikainen. Kun selviää, että huumebisneksiin sekaantunut perheenpää on ennen lähtöään pantannut lastensa talon, on Reen selvitettävä tämän todellinen kohtalo. Tätä eivät kuitenkaan hänen raakalaismaiset ja virkavaltaa pelkäävät sukulaisensa, etenkään isän veli Teardrop (John Hawkes), katso hyvällä, ja niinpä Ree joutuu kohtaamaan toinen toistaan kauheampia tilanteita – elokuvan nimessä esiintyvä ”luu” saa mitä konkreettisimman merkityksen teoksen vastenmielisessä huippukohdassa.

Granikin tunnelmapala kuvaa sisäsiittoisten hillbillyjen karua arkea lähes Mollbergin Maa on syntinen laulu -elokuvan veroisella inhorealismilla. Luonnonläheinen ja upeasti kuvattu Winter’s Bone on ahdistavasta aiheestaan huolimatta myös äärimmäisen kaunis ja koskettava elokuva – painostava väkivalta tehoaa juuri siksi, että sitä tasapainotetaan oikein annostetuilla seesteisemmillä hetkillä. Toisaalta juonen loppupuolen sovinnaiset käänteet, kuten isän veljen äkillinen humaanius, tuntuvat jopa hieman päälle liimatuilta. Tässä vaiheessa kaiken kurjuuden järkyttämä katsoja kuitenkin melkeinpä jo toivoo elokuvalta jonkinlaista toivonpilkahdusta.

Niin ikään erinomaisia näyttelijäsuorituksia sisältävä pieni suuri teos luottaa ilahduttavasti teknisen kikkailun sijaan dokumentaariseen otteeseen. Katsomiskokemuksena vähemmän miellyttävä mutta sitäkin ajatuksia herättävämpi Winter’s Bone on alkuvuoden kiinnostavimpia tulokkaita, josta erityisesti pääosaa esittävän Lawrencen soisi pokkaavan tunnustuksen kuukauden päästä järjestettävässä Oscar-gaalassa.