American Hustle kotikatsomo

1970-luvulla FBI suoritti menestyksekkään ABSCAM-tutkinnan, jossa se värväsi kiinni saamansa taidehuijarin tyttöystävineen ja laittoi nämä laatimaan kusetusoperaation, jolla saatiin kiinni liike-elämän ja politiikan korruptoituneita vaikuttajia. Soluttautunut huijaripariskunta sekä absurdi viritelmä rikkaasta arabisheikkisijoittajasta kuulostavat oivallisilta aineksilta elokuvaan, ja sellaisenhan David O. Russell teki.

Pari vuotta sitten ilmestynyt teos kertoo heti alkuteksteissään mistä on kyse, ruudulla kun lukee, että osa tarinasta todella tapahtui. Osa sitten ei. Tiukkojen faktojen tai täysin totuudessa pysymisen ei ole annettu häiritä letkeää ja notkeaa tarinankerronnan ja sanailun rytmiä. Myös päähenkilöiden nimet on vaihdettu ja henkilöitä yhdistetty.

Kuitenkin osa räikeimmistä ja kummallisimmista keikauksista tapahtui lähes yksi yhteen kuin The American Hustle esittää, eikä elokuvaan ole tarvinnut vetää hatusta ylimääräistä dramatisointia, 1970-lukulaiset kusettajat, poliitikot ja keplottelijat tekivät sen ihan itse. Juuri kun luulee hämärimpien sattumuksien olevan käsikirjoittajien kynästä niin pikainen faktojen tarkistus osoittaa toden olevan taas kerran tarua ihmeellisempää.

Russellin ohjaus nojaa erittäin vahvasti pääosanesittäjiensä tulkintaan ja dynaamiseen vuorovaikutukseen. Muodonmuuttajanäyttelijä Christian Bale näyttää 1970-luvun paksukehyksisten lasiensa, orastavan kaljunsa ja pömpöttävän kaljamahansa kanssa kuin Kummeli-jaksosta karanneelta, mutta siitä huolimatta hänen esittämänsä huijarin karisma on paitsi väkevä, myös uskottava. Tältä mieheltä ei kannattaisi ostaa käytettyä autoa.

Balen huippusuorituksen tasolle yltää lähinnä pormestarin räväkkää pikkuvaimoa esittävä Jennifer Lawrence, joka on aiemminkin kukoistanut Russellin ohjauksessa, kuten vuoden 2012 Oscar-voittosuorituksessaan elokuvassa Unelmien pelikirja. Sen sijaan Balen varsinaista vastaparia esittävä Amy Adams jää varsin vaisuksi ja valjuksi hahmoksi, mikä syö paitsi hahmodynamiikkaa myös valittua kerronnallista linjaa.

The American Hustle on paikoin erittäin hauska ja mustan koominen rikostarina, mutta 132 minuutin mitassaan se on auttamatta ylipitkä ja tiivistämisen tarpeessa. Henkilödraama syttyy paikoittain, mutta tiukempi editointi ja keskittyminen keplottelu- ja manipulaatiokeikkoihin olisi tukenut kokonaisuutta paremmin.

Siitä huolimatta teos onnistuu paitsi viihdyttämään kusetusoperaatioidensa parissa myös valaisemaan sitä mielenlaatua, joka saa ahneet poliitikot ja sijoittajat kerta toisensa jälkeen hamuamaan lisää ja uskomaan erilaisiin bisnessatuihin. Michael Peñan esittämä valesheikki Abdullah on hulvaton ilmestys, johon ei luulisi kenenkään lankeavan, mutta niin vain tänä päivänäkin monet syytävät rahansa pyramidihuijauksiin. Vielä pahempaa, jotkut syytävät toisten, yleensä veronmaksajien, rahoja epämääräisiin hankkeisiin ja talvivaaroihin joutumatta niistä koskaan edesvastuuseen. ABSCAM-operaatioille olisi edelleen tilauksensa.