Taistelija kotikatsomo

Taistelija on yksi niitä elokuvia, joiden tie valkokankaalle oli kaikkea muuta kuin suora ja vaivaton. Elokuvan ohjaajaksi oli ensin kiinnitetty Darren Aronofsky ja Mark Wahlbergin rinnalle Matt Damon. Sitten lähti Aronofsky ja Damon vaihtui Pratt Pittiin. Sitten kypsyi Pitt, ja elokuva näytti jäävän ikuisen hyvän idean asteelle. Alunperin toista nyrkkeilevää veljestä Mickyä näyttelemään palkattu Mark Wahlberg päätti kuitenkin jäädä ja taistella itselleen tärkeän ja henkilökohtaisen projektin toteutumisen puolesta.

Tositapahtumiin pohjautuva elokuvan kertoo kahden ammattinyrkkeilijäveljeksen sekä heidän perheensä tarinan. Keskiössä on ammattilaisuransa 1985 aloittanut ”Irish” Micky Ward (Mark Wahlberg), ja tämän ongelmallinen riippuvuussuhde vanhempaan veljeensä ja treenaajaansa Dickyyn (Christian Bale), joka on entinen nyrkkeilijälupaus ja nykyinen kokopäiväinen crack-addikti. Ongelmia tuo myös suhde managerina toimivaan äitiin, jota näyttelee sivuosa-Oscarin arvoisesti Frozen River -elokuvasta (2008) tuttu Melissa Leo. Yhdeksänlapsisen perheen dynamiikkaa sotkee entisestään Mickyn uusi ja voimakastahtoinen tyttöystävä Charlene (Amy Adams) sekä valmentajat ja sponsorit.

Taistelija on ehkä perinteinen vaikeuksien kautta voittoon -tarina, mutta tarkkanäköisesti ja lämmöllä kuvatut, aidon oloiset ihmiset nostavat sen tavanomaisuuden yläpuolelle, yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista nyrkkeilyelokuvista. Elokuvan miljöö, Lowellin esikaupunki, on keskeinen elementti, joka luo aitouden tuntua ja elokuvan ihmiset sopivatkin saumattomasti ympäristöönsä. Elokuva kuvaa harvemmin nähtyä valkoisen köyhälistön ja työväenluokan Amerikkaa realistisella ja rosoisella otteella. Varsinkin Mickyn ja Dickyn sisaret ovat pöyheissä kampauksissaan pelottavan uskottavia.

Wahlberg on ennenkin tehnyt loistavia, usein hyvin fyysisiä roolisuorituksia, kuten Dirk Digglerin rooli loistavassa pornoteollisuuden alkuvaiheista kertovassa epookkidraamassa Boogie Nights (1997). Taistelijassa hän tulkitsee hienosti perheensä häneen lataamien odotusten ja vaatimusten, ja toisaalta omien unelmiensa ja toiveidensa ristipaineessa olevaa miestä, jonka ainoa keino nousta ryysyistä rikkauksiin, tulla joksikin, on ammattinyrkkeily.

Vanhempaa veljeä Dickyä näyttelevä Christian Bale laihdutti rajusti rooliaan varten, ja onnistui vakuuttamaan ainakin Oscareista päättävän raadin siitä, että roolisuoritus oli paras miessivuosa vuonna 2010. Ikävä kyllä Wahlbergin kaltaiset puurtajat eivät Oscar-gaaloissa juhli, vaikka tekevätkin vähintään yhtä paljon työtä kuin palkitummat näyttelijät.

Myöskään hirvittävällä työllä ja itsekurilla ansaittu treenattu kroppa ei ole koskaan ollut palkintoraatien tai kriitikoiden mieleen, mikä käy hyvin selväksi Sylvester Stallonen ja Rockyn (1976) kohdalla. Stallone oli muuten ehdolla kolmantena ihmisenä sekä käsikirjoituksesta että miespääosasta samana vuonna, vuoden 1977 Oscar-gaalassa. Ne aiemmat tapaukset olivat Charles Chaplin ja Orson Welles.

Wahlberg aloitti nyrkkeilyharjoitukset saatuaan kuulla roolikiinnityksestään ja jatkoi harjoittelua neljän vuoden ajan, ohjaajien ja näyttelijöiden vaihtuessa, tietämättä toteutuuko elokuva koskaan. Hän rakensi jopa nyrkkeilykehän takapihalleen harjoittelua varten ja palkkasi oman nyrkkeilyvalmentajan sekä vaati saada tehdä kaikki nyrkkeilykohtaukset itse. Ottelukohtaukset ovatkin erittäin aidon oloisia; autenttisuutta lisää vielä alkuperäisistä otteluista otettu selostus taustalla.

Taistelija on ennen muuta Mark Wahlbergin elokuva; hän näki lapsena idolisoimansa ”Irish” Micky Wardin tarinassa paljon yhtymäkohtia omaan elämäänsä – molemmat ovat alkujaan köyhistä oloista, kummankin perheessä on yhdeksän sisarusta ja molemmat ovat kotoisin Massachusettsista, Bostonin esikaupungeista, vastakkaisilta puolilta kaupunkia.

Elokuvan piti ensin olla 50 miljoonan dollarin budjetilla tuotettu Paramount-yhtiön suurelokuva, mutta siitä tulikin 25 miljoonan dollarin itsenäinen projekti, jossa Paramount toimi jakelijana. Ilman Wahlbergin sinnikkyyttä ja rahoja elokuva ei olisi valmistunut koskaan, ei ainakaan tässä muodossa.