Operaatio Valkyrie valkokangas

Tragedian lajityyppiä on yritetty määritellä monin tavoin, mutta yhden suositun olettaman mukaan tragedian tunnusmerkki on se, että parastaan yrittäviltä päähenkilöiltä puuttuu omaa tilannettaan koskevaa elintärkeää tietoa, josta traagisen taideteoksen yleisö kuitenkin pääsee osalliseksi. Tässä mielessä pieleen menneiden historiallisten hankkeiden kuvaukset voisivat muodostaa oman alalajinsa: niissä kohtalon tuulimyllyjä vastaan taistelevat uhri-sankarit herättävät katsojan sympatian, ehkä juuri siksi, että historia on tuominnut heidät epäonnistumaan.

Operaatio Valkyrie kuvaa yhtä kuuluisaa toisen maailmansodan läheltä piti -tapahtumaa. Elokuva on hahmotelma eversti Claus von Stauffenbergin johtaman sisäpiirin yrityksestä salamurhata Adolf Hitler sodan loppuvaiheessa 20.7.1944, siis jo Normandian maihinnousun jälkeen. Ensimmäisen kolmanneksen kiinnostuksen aiheena on erinäisten salamurhahankkeeseen osallistuvien henkilöiden psykologinen ja poliittinen motivaatio, keskellä on itse operaation tekninen toteuttaminen ja viimeinen kolmannes, elokuvan ehkä kiinnostavin osuus, kuvaa sotatilassa elävän yhteiskunnan rattaiden lähes sattumanvaraista kääntyilyä, kun kuninkaanmurha saavuttaa epäuskoisten lakeijoiden korvat.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun ohjaaja Bryan Singer on sijoittanut energiaansa natseja käsitteleviin aiheisiin. Mieleen nousee paitsi hiukan epämiellyttävä Stephen King -filmatisointi Mallioppilas (1998), myös X-Miesten (2000) voimakas aloitus Auschwitzin sisäänkäynnillä. Operaatio Valkyriessä Kolmas valtakunta onkin puvustukseltaan ja arkkitehtuuriltaan pikkutarkasti herätetty eloon, mutta elokuvan äänimaailmasta on pakko antaa huomautus. Von Stauffenbergiä esittävä Tom Cruise pitäytyy dialogissaan tutussa jenkkiaksentissaan, kun taas kunnostautuneista brittiveteraaninäyttelijöistä koostuva muu salaliittolaispiiri lausahtelee saarivaltakunnan tyyliin.

Yksi elokuvan harvoista saksalaisista näyttelijöistä, Thomas Kretschmann, taas murtaa aidon saksalaisittain englantiaan, jolloin elokuvan puhemaailma luo omituisen harhavaikutelman amerikkalaisten ja brittien liitosta saksalaisia vastaan. Mikäli eksyy liiaksi kuuntelemaan näyttelijöiden lingvististä suoritusta, täytyy itseään välillä muistuttaa, että äänimaailman kirjavuudesta huolimatta kaikki tarinamaailman hahmot ovat kuin ovatkin saksalaisia.

Natsit ovat toki aina vaikea aihe fiktion kertojalle, varsinkin, kun heidän toilailujaan sovitellaan tragedian muotteihin. Vaikka salaliittolaiset vertaavat itseään "Sodoman kymmeneen oikeamieliseen", joiden vuoksi Vanhan Testamentin vihastunut Jahve olisi ollut valmis säästämään syntisen kaupungin, emme voi mitenkään tietää, mihin attentaatin onnistuminen olisi johtanut.

Dialogi sivuaa kevyesti ja viittauksenomaisesti sisäpiirin historiallisesti hyvin dokumentoitua suunnitelmaa tehdä erillissopimus liittoutuneiden kanssa ja jatkaa itärintamalla sotaansa Neuvostoliittoa vastaan. Toteutuessaan tällainen järjestely olisi taannut kaikille osallisille korkean yhteiskunnallisen tai sotilaallisen statuksen säilyttämisen. Toisaalta moraalinen moniselitteisyys voi toimia yhtenä elokuvan kantavana voimana. Kuten yllä jo mainitsin, Operaatio Valkyrien kiinnostavin osuus on attentaattia seuraava propagandan ja vastapropagandan kädenvääntö, jossa rotat kerääntyvät neuvottelemaan toisilleen uutta asemaa vanhan laivan upotessa alta.