Bohemian Rhapsody valkokangas

Reilusti yli 40-vuotias brittirockin jättiläisiin kuuluva Queen elää ja keikkailee yhä, ja yhtyeen tunnetuimmat hitit ovat edelleen sukupolvelta toiselle kestävää tavaraa.

Aiemmin yhtyeestä on tehty kattava Days of Our Lives -dokumentti (2011), mutta dramatisoitu elokuvaversio on antanut odottaa itseään.

Queen-elokuvaprojekti onkin kestänyt useita vuosia, joiden aikana näyttelijäkaarti ja ohjaajakin ovat vaihtuneet moneen otteeseen. Nyt Bohemian Rhapsody on kuitenkin saatu valmiiksi, ja puikoissa on aiemmin esimerkiksi X-men-elokuvia ohjannut Bryan Singer.

Queenin jäsenistä ja monivaiheisesta tarinasta riittäisi kerrottavaa, mutta Bohemian Rhapsody keskittyy ennen kaikkea laulaja Freddie Mercuryn (Rami Malek) elämään. Elokuva kertoo Queenin vaiheita 1970-luvun alusta kohti käänteentekevää Live Aid -keikkaa vuonna 1985.

Jo alkumetreillä on selvää, että Malek tulee pääosin kannattelemaan kokonaisuutta: hän on uppoutunut rooliinsa viimeistä piirtoa myöten, mikä on vaikuttava saavutus. Myös tekninen toteutus on kaikkiaan hienoa työtä: alkuperäiset ääniraidat on sovitettu saumattomasti kerrontaan ja näyttelijöiden esiintymiseen.

Kaksituntisen aikana nähdään Mercuryn kasvu hanttihommia tekevästä siirtolaisesta maailmanluokan bändin keulakuvaksi, mutta myös kurkistus Queenin musiikin syntyhetkiin ja bändin jäsenten keskinäisiin suhteisiin. Mercuryn intensiiviset elkeet ovat suurelle yleisölle tuttuja, mutta Malekin ansiosta lopputulos on tarkka ja vangitseva eikä sorru pelkkään matkimiseen.

Onnistunut pääroolisuoritus ei kuitenkaan riitä täysin pelastamaan ajoittain hämmentäviä ratkaisuja. Alussa Mercuryn ja Queenin alkuvaiheet 1970-luvulla kelataan vauhdilla läpi, ja bändin muut jäsenet jäävät väistämättä ohuiksi sivuhenkilöiksi. Omistautuneimmille Queen-faneille on varmasti luvassa pettymyksiä, sillä mutkia oiotaan välillä suoriksi oikein urakalla. Ensin ollaan kiertueella, jossa kuullaan kappaleita yhtyeen seitsemänneltä albumilta – jonka jälkeen siirrytään studioon äänittämään neljättä albumia A Night At The Opera. Muitakin faktavirheitä löytyy matkan varrella.

Hyvän matkaa nähdään toistuvaa vuorottelua kerronnan ja konserttikohtausten välillä. Rekonstruoitujen konserttien kohdalla musiikki kyllä pääsee hyvin oikeuksiinsa. Näyttelijöiden suvereenin esiintymisen ja elokuvateatterin äänentoiston ansiosta katsoja pääsee nauttimaan tunnetuimmista kappaleista melkein kuin keikalla konsanaan.

Tarinallisesti Bohemian Rhapsody ei esittele kovin mielikuvituksellisia aineksia. Mercuryn lyhyeksi jäänyt, mutta vaiherikas elämä antaa aihetta kuvata viinanhuuruisia bileitä ja hänen rakkaussuhteitaan, unohtamatta ahnetta manageria, maineen ja rahan tuomaa yksinäisyyttä ja egojen yhteentörmäyksiä muiden bändin jäsenten kanssa.

Välillä onnahteleva ja tavanomainen toteutus huipentuu kuitenkin Queenin ikimuistoisen Live Aid -konsertin uudelleentoteutukseen, jossa ei ole vaivoja säästelty. Huikea kohtaus tekee kunniaa ennen kaikkea musiikin yhdistävälle voimalle ja Mercuryn muusikonlahjoille, joiden vertaista saa hakea. Kliseistään ja virheistään huolimatta Bohemian Rhapsody onnistuu näyttämään Queenin musiikillisen vahvuuden.