Los Angelesin taivaan alla
Elokuvaohjaaja Wim Wenders on viehtynyt siivekkäisiin tarinankertojiin. Hyvässä muistissa on Wendersin enkelitarina Berliinin taivaan alla (Der Himmel über Berlin, 1987), jossa enkeli luovutti taivaallisen sotisopansa voidakseen laskeutua maan päälle vonkaamaan ihmisnaisen rakkautta. Wendersin tuoreen ohjaustyön The Million Dollar Hotelin kertoja on lapsenmielinen Tom Tom (Jeremy Davies), joka aivan elokuvan alussa ylittää saman rajan päinvastaiseen suuntaan - rakkauden tähden niin ikään. Runollinen alku, jossa Tom Tom kiihdyttää viimeiseen hyppyynsä The Million Dollar Hotelin katolla, onkin elokuvan parasta antia: kertaakaan elokuva ei nouse lentoon yhtä kauniisti kuin ensimmäisen kamera-ajonsa aikana.
Oikeastikin Los Angelesissa sijaitseva The Million Dollar Hotel on otollinen aihe elokuvalle: yhteiskunnan oman onnensa nojaan jättämä talonrohjake, jonka sisäänsä kätkemät ihmiskohtalot ironisesti kertovat aivan toisenlaisesta todellisuudesta kuin rakennuksen hulppea nimi antaa ymmärtää. Käsikirjoittajat, Nicholas Klein ja tavallisesti U2-yhtyeen keulahahmona tepasteleva Bono, ovat saaneet aiheesta irti hiukan tavallista epätavallisemman rakkaustarinan, jota rikosjuoni ryydittää. Alun perin kaverukset suunnittelivat elokuvasta scifi-juttua, mutta budjetti pakotti heidät pysyttelemään tällä vuosituhannella, mitä omasta mielestäni voi pitää aivan siunauksellisena ratkaisuna. Ja kai melko suurelle osalle elokuvayleisöä voi myös se elämä, jota valtayhteisön ulkopuolella elävät ihmiset elävät, jo itsessään olla melko scifiä.
Elokuvan henkilöistä kiinnostavimmiksi kasvavat omalaatuinen lapsimies Tom Tom ja sisäänpäinkääntynyt Eloise (Milla Jovovich), joiden rakkaustarina säihkyy jalokivenä aineellisen puutteen keskellä. Heidän yhteiset kohtauksensa hengittävät, eivätkä vähiten sen vuoksi, että Milla Jovovich on roolissaan yhtä häiriintyneen kaunis kuin Jean Seberg Godardin Viimeisessä hengenvedossa (Au bout de souffle, 1959). Vastakohdan rakastavaisille luonnonlapsille muodostaa jäykkäniskainen - kirjaimellisesti! - FBI-agentti (Mel Gibson), joka saapuu hotelliin selvittämään Tom Tomin ystävän Izzyn salaperäistä kuolemaa. Elokuvan muu tyyppigalleria on pettymys: useimmat hahmot eivät saa kehittyä omituisia friikkejä syvemmiksi.
Rikos- ja rakkausjuonien lisäksi pakkaa sekoittaa tv-ryhmä, joka valtaa hotellin murhatutkimusten ajaksi saatuaan selville, että Izzy on tunnetun mediamoguli Goldkissin poika. Televisioon ja sen ylivaltaan ihmisten elämässä viitataankin elokuvassa alituiseen, mutta siinä määrin alleviivaten, ettei tuon kritiikin havaitseminen sinänsä herätä mitään ahaa-elämyksiä. Aihehan on tunnetusti lähellä mediaironikko Bonon sydäntä, jonka kaksipiippuinen suhde töllöttimeen ei lopu tähänkään elokuvaan: The Million Dollar Hotelin hylkiöiden lailla Bono on halunnut vielä yhdet 15 sekuntiaan ruudussa ja istuskelee eräässä kohtauksessa aika näkyvästi hotellin aulassa kärpäslasit silmillään.
The Million Dollar Hotel ei ehkä yllä Wendersin syvällisimpien töiden rinnalle mutta se sisältää silti joitakin hyvin puhuttelevia hetkiä ja tunnelmia. Itse asiassa omalla kohdallani elokuva näytti vahvimmat puolensa vasta poistuttuani elokuvateatterista ja sen perusoivalluksen elämän ainutlaatuisuudesta ja ihmisten sokeudesta sille osoittauduttua äkillisesti todeksi - eikä vain elokuvan, tai television, kierrättämäksi tarinaksi.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,8 / 4 henkilöä
Seuraava:
Minä päivänä tahansa
Arvostelu elokuvasta Any Given Sunday / Minä päivänä tahansa.
Edellinen: Erin Brockovich
Arvostelu elokuvasta Erin Brockovich.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta