Salaisen agentin tunnustukset kotikatsomo

Clooneyn esikoisohjaus oli ensi-iltakierroksellaan miellyttävä yllätys. Ja kestää edelleen katsomisen mitä mainioimmin. Kameran toisella puolella ollessaan Clooney on todellakin ottanut onkeensa, kun hän on näytellyt Soderberghin ja Coenin veljesten alaisuudessa. Heidän vaikutuksensa näkyy - ehkä liiankin selkeästi. Mutta eipä sen saa antaa häiritä elokuvakokemusta, sillä vastaavanlaiset hyvin kirjoitetut tarinat ovat harvassa nyky-Hollywoodissa. Ei mikään ihme, että Salaisen agentin tunnustusten skenaristi on alansa ehdottomaan eliittiin kuuluva Charlie Kaufman, jonka kynästä ovat syntyneet myös kerrassaan nerokkaat Being John Malkovich ja Adaptation.

Elokuva on amerikkalaisen humppaviihteen ideanikkarin, Chuch Barrisin, tarina tv-tuottajana ja -juontajana sekä CIA:n salamurhaajana (ei siis minään agenttina, kuten hölmö suomennos kertoo). Kukaan ei ole koskaan vahvistanut tappojuttuja, joita Barris viljeli omaelämänkerrassaan. Toisaalta showmies on aina showmies. Siinä, mitä ei pystytä osoittamaan vedenpitävästi epätodeksi, on aina legendan aineksia. Ihan kuin ei moraalisesti madaltavia ohjelmaformaatteja massan ajanhukaksi kehittänyt Barris sitä parhaiten tietäisi.

Clooney onnistuu kuvaamaan päähenkilönsä kaksoiselämää kiehtovalla tavalla ja visuaalisesti elokuva on katseenvangitsija. Parhaimmillaan kuvien tiukka ja rujon ironinen tunnelma sohaisee mustan elokuvan kunniakkaita perinteitä. Etenkin loppupuolen kohtaus, jossa Barris tekee pelin selväksi heitä vainonneen petturin kanssa, on mykistävän hieno ja perinnetietoinen. Sen sijaan sinne tänne ympätyt Barrisin oikeiden työkavereiden lyhyet haastatteluosuudet rikkovat pahasti kokonaisuutta ja vievät voiman pois elokuvan aivan viimeiseltä kohtaukselta, joka olisi muuten ollut moukari. Ehkä minulle on vain jäänyt ikuinen trauma Vexi Salmen pölhöistä yksinpuheluista Rentun ruusussa, mutta Salaisen agentin tunnustukset olisi joka tapauksessa toiminut ilmankin, ja todennäköisesti paremmin.

Monia sivuosia kolunut Sam Rockwell on Chuch Barrisina kerrassaan loistava. Hän maalaa ikimuistoisen kuvan peilimaailmassa elävästä ja aina itseensä tyytymättömästä ideanikkarista. Showmaailmassa etenkin ihmisten omat identiteetit tuntuvat kaikkein keinotekoisimmilta, kun kaikki puhuvat pehmoisia kaikesta päiden ja egojen ollessa sekaisin milloin tympeästä viihteestä, milloin nautintoaineista. Maailmassa, jossa ihminen on oman itsensä fiktio.

Salaisen agentin tunnustukset jää kunnianhimomittarissa kuitenkin puolitiehen. Vertauskuvallisella tasolla se ei vedä tarpeeksi nasevasti ahdistavia yhtäläisyysmerkkejä eikä moraalisesti haastavia kysymysmerkkejä veristen salamurhien ja aivottoman tv-viihteen välille. Päähenkilön ahdingon kuvauksessa filmi pääsee pidemmälle. Sen voi kiteyttää Sartren sanoihin, jotka menevät muistaakseni jotenkin näin: "Ihminen on sitä, mitä hän ei ole, ja hän ei ole sitä, mitä hän on."