Pienen ihmisen asialla

Jo lapsitähtenä, siis ennen hienoa teinirooliaan Taksikuskissa (1976), kuuluisaksi tullut Jodie Foster on viimeisten vuosien aikana meritoitunut melko onnistuneesti myös ohjaajana. Majava (The Beaver, 2011) muistetaan Mel Gibsonin onnistuneesta loputtomasti masentuneen miehen kuvauksesta, kun taas nyt käsittelyssä olevassa Money Monsterissa jälki on sovinnaisempaa ja tästä syystä maistuu rutiinilta.

Money MonsterMoney Monster paneutuu Yhdysvaltain talouselämän kiemuroihin nostamalla esiin tavallisen ihmisen merkityksettömän aseman ympärivuorokautisessa taloussyklissä. Kun kaikki omaisuus on mennyt taloustoimittajien ”neuvojen” myötä, mitä jää jäljelle? Oman käden oikeus. Ei siis kovin yllätyksellinen tarina.

Kantaaottavista rooleistaan nykyisin tunnettu George Clooney esittää menestyksekästä taloustoimittajaa Lee Gatesia, jonka oma kaapelitelevisioshow on talousmediamaailman suosituimpia. Hänen roolisuoritukseensa on ilmiselvästi otettu mallia CNN-uutiskanavan huutavasta taloustoimittajasta Richard Questista, tosin Gates on esikuvaansa vieläkin pellemäisempi.

Money Monster

Vallastaan ja mediasuosiostaan johtuen Gates antaa kyseenalaisen sijoitusneuvon, jota noudattamalla Jack O’Connellin intensiivisesti esittämä Kyle Budwell menettää omaisuutensa ja päättää suuressa viisaudessaan ottaa Gatesin ohjelma haltuunsa kesken suoran lähetyksen. Gates on lopulta niin otettu Budwellin tilanteesta, että ottaa asiakseen penkoa itse tapahtunutta – niin ikään livelähetyksessä. Julia Roberts esittää Gatesin tuottajaa nykyisellä rutiinityötasollaan.

Money Monster näyttää katsojilleen erinomaisesti, miten kansainvälinen pörssitalous oikein toimii ja millainen se on luonteeltaan. Elokuva peilaa tilannetta, jossa kukaan ei tunnu ottavan vastuuta, kun kaikki menee pieleen, ja on lopulta omassa kädessä, haluaako tilanteeseen muutosta. Ja lopussahan se kiitos sitten seisoo.

Money MonsterElokuvasta olisi saanut kunnollisen taloustrillerin vähentämällä käsikirjoituksen ennalta arvattavuutta ja Clooneyn Gatesin pellemäisten ilveilyjen määrää. Katsoja ei viime kädessä tiedä, onko kyseessä satiiri vai vakavasti otettava jännitysdraama, jossa on sanomaa.

Näistä syistä Money Monster ei kohoa lähellekään esimerkiksi kahden muun viimeisimpään globaaliin pankkikriisiin pohjautuvan elokuvan intensiteettiä. Oliver Stonen oman ohjauksensa jatko-osa Wall Street: Money Never Sleeps (2010) ja nykyisin somehysterian paineissa kärvistelevän Kevin Spaceyn tähdittämä loistava Margin Call (2011) vievät kerronnan aivan toiselle ja realistisemmalle tasolle.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 4 henkilöä



Lue myös