Meri antaa ja ottaa
Myrskyssä velloava meri on yksi sykähdyttävimpiä elementtejä, mutta harvoin sen lumoavaa voimaa on tuotu valkokankaalle. Ehkä osin siksi, että meri on ottanut niin paljon ja niin traagisesti - se on hämmentänyt niin paljon mieliä, kuten myrskyävällä merellä uponneen Estonian rauhaton muistokin on antanut osoittaa. Ennen digitaaliajan kaiken mahdollistavaa valtakautta on pelottavan voimainsa tunnossa puhkuvaa merta ollut myös mitä vaikeinta ikuistaa valkokankaalle. Ohjaaja Wolfgang Petersenillä on kuitenkin kokemusta merestä, sillä hän ei ole merellä ensimmäistä kertaa, vaan palaa Sukellusvene U-96:n tunnelmissa takaisin syvän sinisen elementin taikaan: sinnikäs miesjoukko on piskuisella aluksellaan suorittamassa tehtäväänsä myrskyävällä merellä.
Tositapahtumista ammennettu Meren raivon tarina kertoo kalastaja-alus Andrea Gailista, joka miehistöineen lähtee toimeentulonsa turvatakseen vielä yhdelle matkalle syksyisen arvaamattomalle merelle. Eripurainen miesporukka saa kokea kovia ja kasvaa yhdessä, kunnes onni kääntyy ja Ahti rupeaa anteliaaksi. Onnen täyttämien miesten uhmakas kotimatka saa kuitenkin kylmän lopun hirmumyrskyn sydämessä.
Meren raivo ei ole aivan tuikitoivotonta Hollywoodin katastrofipuppua, siitä on pitänyt huolen ohjaajan palo merelle. Keskivaiheiltaan elokuva on antaumuksellista katsottavaa todellisena miehisyyden kuvana. Kuvat kuulaalla merellä pitkää siimaa laskevista kalastajista palauttaa ryhdin jo lässähtäneeseen kuvaan miehistä fyysisinä todellisuuden toimijoina. Niin maalla sosiaalisissa suhteissaan kuin merellä työssään elämän selviytymiskamppailuaan käyvät parrakkaat ja ahavoituneet miehet ovat monin verroin hurjempia ja kunnioitettavimpia sankareita kuin aurinkolaseihin ja nahkahousuihin sonnustautuneet haihattelevat pyssynheiluttajat. Klassista miesporukan lojaalisuutta ja voimaa uhkuva tarina pitää onnistuneesti ylväästä tematiikastaan kiinni lähes loppumetreille asti.
Valitettavasti kokonaisuuden kannalta tekijät eivät ole Meren raivolle antaneet sen ansaitsemaa mieskuvallista arvoa ja ryhtiä. Elokuvaa virutetaan turhaan sivujuonteilla myrkyssä kamppailevasta purjeveneestä ja pelastushelikopterista sekä heikennetään miehisen yhteenkuuluvuuden filosofiaa draamallisilla ylilyönneillä ja hollywoodilaisen läpilööperillä selityksiä hamuavalla nyyhkytyksellä. Onneksi perustematiikalleen uskollinen tarina ja George Clooneyn ronskisti kipparoima alus miehistöineen pelastavat elokuvan katoamasta katastrofielokuvien tyhjänpäiväisimpään tyhjyyteen.
Periaatteelle meri antaa ja ottaa, syvään ja kunnioittavasti kumartava elokuva lämmittää aina suolatyrskyjen kylmyyttä kokeneen mieltä, puutteistaan ja hairahduksistaan huolimatta.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 4 henkilöä
Seuraava:
Syystarina
Arvostelu elokuvasta Autumn Tale / Syystarina.
Edellinen: Syystarina
Arvostelu elokuvasta Conte d''automne / Syystarina.