Syriana valkokangas

Kriittisestä näkökulmasta Yhdysvaltojen Lähi-idän politiikkaa, öljyteollisuutta, korruptiota ja terrorismin syntyä tarkasteleva Syriana on haastava elokuva, jonka monisyinen kerronta ei päästä katsojaa helpolla. Elokuvan ohjannut Stephen Gaghan teki analyyttistä ja yhteiskunnallista elokuvaa käsikirjoittajana jo 2000-luvun alun Trafficissa. Myös Amerikan satusetä Stephen Spielberg on vakavoitunut poliittis-nostalgisella Münchenillään.

Vaikuttaisi siltä, että viime vuosien valtavirrassa menestyneen fantasian vastapainoksi Hollywoodissa olisi syntynyt jonkinlainen älykkörealismin ryhtiliike, joka tuntee tarvetta tehdä paluun todellisuuteen ja kommentoida kuohuvaa maailmanpolitiikkaa. Yhteiskunnallinen elokuva oli keskiössä Oscareitakin jaettaessa ja vanhemmiten älyköitynyt George Clooney pokkasi sivuosapalkinnon Syrianan roolistaan CIA-mies Robert Barnesina

Gaghan kertoo jälleen tapahtumia eri näkökulmista. Arabimaissa iät ja ajat pyörinyt Barnes alkaa tiettyjen tapahtumien kautta kyseenalaistaa työnsä todellista merkitystä. Matt Damonin esittämä nuori analyytikko lyöttäytyy yhteen idealistisen saudiprinssin kanssa samalla, kun asianajaja Bennett Holiday painiskelee öljy-yhtiöiden fuusioon liittyvien moraalisten ongelmien kanssa. Kaikkia tarinoita yhdistää turhautuneen pakistanilaisen nuoren ajautuminen terroristihautomona toimivaan koraanikouluun.

Elokuvassa esitetään vakava syytekirjelmä kansainvälistä öljyteollisuutta ja sen ympärillä tehtyjä poliittisia lehmänkauppoja vastaan. Tekijöiden näkemyksen mukaan Yhdysvallat estää demokratian toteutumisen Lähi-idässä turvatakseen omat taloudelliset etunsa. Emiirit pääsevät rellestämään ja tavallinen kansa ajautuu kärsijän rooliin. Tämä taas ruokkii terrorismia. Syrianassa on samankaltaisuuksia HBO:n kulttisarjaan The Wire, jossa kuvataan miten korruptio ja huumebisnes pyörivät jenkkien kotikulmilla Baltimoressa. Molempia yhdistää monitasoinen ja kunnianhimoinen kerronta, joka luo lohduttoman näkymän markkinatalouden perinpohjaisesti läpäisemään länsimaiseen yhteiskuntaan.

Syriana on kokonaiskuvaltaan monimutkainen elokuva, mutta niin on myös todellisuus, josta se kertoo. Elokuvan jokainen henkilö toteuttaa kohtaloaan karvaan cocktailin ainesosana, toisistaan tietämättä. Selkeää päähenkilöä ei nouse esiin vaan ihmiset toimivat etäisesti sivuosissa, joiden tehtävä on tukea pääosassa olevaa kertomusta.

Tästä kertomuksesta jää suuhun epämiellyttävä jälkimaku. Syy ei suinkaan ole elokuvan huonoudessa. Päinvastoin, Syriana onnistuu sekoittamaan globaalin öljytalouden ja Yhdysvaltojen politiikan raadolliset seuraukset liiankin aidon makuiseksi liemeksi.