Rikoskin voi olla taidetta

Ohjaaja Steven Soderbergh on kasannut Ocean’s Twelveen jälleen mainion näyttelijäjoukkion, kun jo Ocean’s Eleven -elokuvasta (2001) tutut naamat ovat saaneet seurakseen vielä Catherine Zeta-Jonesin. Ohjaaja luottaa useisiin vakionäyttelijöihinsä ja tämä näkyykin tähtien roolisuorituksissa, kun nämä selvästi näyttävät nauttivan työskentelystä niin toistensa kuin Soderberghinkin kanssa. Kuuluisan porukan sisäinen hauskanpito ei kuitenkaan riitä pelastamaan leffaa täysin, kun käsikirjoituksessa on elefantin mentäviä aukkoja. Siitäkin huolimatta Ocean’s Twelve onnistuu viihdyttämään, kunhan jättää aivot narikkaan, nojaa penkkiin ja nauttii menosta.

© 2004 Village Roadshow Films (BVI) LimitedSuuren kasinokeikan jälkeen Danny Ocean joukkioineen on hajaantunut tietymättömille teille. Vaikkei sopeutuminen normaalielämään olekaan aivan vaivatonta, elelevät pojat varsin mukavasti edellisen keikan tuloilla. Miljoonansa ykkösosassa menettänyt kasinonomistaja saa kuitenkin oudosti vihiä miesten olinpaikoista ja uhkaa tappaa nämä, ellei joukkio korvaa hänen kärsimiään tappioita korkoineen. Lisäksi myös kateellinen kilpakumppani ja kaunis naispoliisi jahtaavat ryöstöporukkaa, joten luvassa on tietenkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

© 2004 Village Roadshow Films (BVI) LimitedLeikkauksilla kikkailu ja letkeä musiikki ovat Soderberghin keinoja tavoitella svengaavaa meininkiä. Tämä tosin onnistui paremmin niin vuoden 2001 ykkösosassa, saati sitten lukuisissa aiemmissa ryöstö- tai veijaripätkissä, alkaen vaikkapa Dean Martinin tähdittämästä alkuperäisestä Ocean’s Eleven -leffasta (1960). Ocean’s Twelven vitsit ovat kuitenkin kelvollisia, sanailu jouhevaa ja näyttelijät siis mainioita. Lukuisat intertekstuaaliset viittaukset huvittavat ja nähdäänpä loppupuolella mitä mielenkiintoisin cameo-vierailukin. Kakkososassa onkin edellistä enemmän keskitytty hauskuuttamiseen, toiminnallisuuden kustannuksella.

Kaikesta viihdyttävyydestään huolimatta Ocean’s Twelve jättää ikävästi kakkososille tyypillisen rahastuksen jälkimaun. Soderberghin itsensä jälleen pseudonyymillä Peter Andrews suorittama kuvaus on onnistunutta, puitteet erittäin prameat ja tarinassakin riittää kikkoja ja käänteitä. Kuitenkin juoni jättää useita avoimia aukkoja, ryöstökeikka ei sisällä edes ykkösosan kellontarkkaa hienostuneisuutta ja loppuratkaisukin on liian helppo ja ennalta arvattava. Liialliset juonenkäänteet lopulta vain hidastuttavat tarinankulkua ja homma tuntuu jäävän puolitiehen. Ja jos ykkösosa on jäänyt näkemättä, eivät henkilöhahmot ja tapahtumien taustat juurikaan avaudu perehtymättömälle katsojalle. Mutta eipä tämän elokuvan tarkoitus ole syvällisiä pohtia, vaan viihdyttää, ja siinä se onnistuukin kohtalaisesti.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,2 / 5 henkilöä



Lue myös