EEVA LOI MAIREN ja Veikko Aaltonen elokuvan keski-ikäisestä naisesta

Keski-ikäistä ihmistä, varsinkaan naista, nähdään harvemmin elokuvan pääosassa. Vielä harvemmin elokuvan tarina keskittyy nimenomaan keski-ikäiseen naiseen ja tämän ongelmiin. Samaa mieltä on Rakkaudella, Maire elokuvan ohjaajakin, Veikko Aaltonen. Elokuvissa käy eniten 15-20-vuotiaita nuoria, jotka myös tuovat elokuvalle rahaa, mutta elokuvissa käy myös muita ihmisiä, jopa keski-ikäisiä ihmisiä ja Aaltosen mukaan Rakkaudella, Maire on tehty juuri aikuisille:

- "Keski-ikäisiä naisia on jumalaton määrä tässä maassa ja maailmassa ja he tätä maailmaa eteenpäin vievät. Kyllä he ansaitsevat myös päästä elokuvan päähenkilöiksi."

Rakkaudella, Maire sopii myös nuorten katsottavaksi, vaikka aihe ei heitä ensisijaisesti kiinnostaisikaan. Päinvastoin nuoret, joilla on äiti kotona, voivat myös paeta koko teemaa. Aaltosen mielestä on hyvä kertoa sellainen tarina, jossa kerrotaan keski-ikäisestä, naisesta, joka elämässään on siinä vaiheessa, että on joko aika luovuttaa tai ottaa elämä haltuun.

- "Siitä tilanteesta lähdetään liikkeelle. Eletäänkö omaa elämää, eletäänkö todellisuudessa, mitä tehdään? Tartutaanko johonkin elämän valheeseen vai ei?", kiteyttää Aaltonen.

Koomikko on parhaimmillaan tragediassa

Eeva Litmanen tekee vakuuttavan roolityön elämän tilanteensa kynnyskysymyksiä kohtaavana Mairena. Litmanen oli ollut heti ohjaaja Aaltosen mielessä ja mielikuva pääosan esittäjästä selkeni lopullisesti, kun hän oli käynyt katsomassa Eevan tähdittämän teatteriesityksen ja tavannut tämän henkilökohtaisesti.

- "Eeva on loistava komedienne, jolla on komediatyöskentelyyn liittyen loistava rytmitaju ja elokuvan tekemisessä juuri rytmitaju on hirveän olennainen."

Aaltonen alleviivaa, että myös Chaplin ja Pellonpää olivat loistavia komiikan tekijöitä, mutta tekivät parhaat roolisuorituksensa tragedioissa.

- "Tragediassa koomikko on hyvin vahvoilla ja ehkä sen takia, että komiikan tekeminen on kaikkein vaikeinta."

Aaltosen mukaan Litmanen ei ole sellainen näyttelijä, jolle vain sanotaan, että tee niin ja niin, vaan hän tulee mukaan prosessiin. Litmasella on vahva itsetunto ja hän toi tähän sellaista lisää, jota ei välttämättä olisi löytynyt Veikko Aaltosen päästä.

- "Elokuvan tekeminen on aina mielenkiintoisempaa, jos näyttelijä antaa oman luovan panoksensa siihen ja sen Eeva tekee!"

Yksinäisyys ja alkoholismi

Rakkaudella, Maire käsittelee vakavalla otteella yksinäisyyttä ja alkoholismia. "Herranen aika!", huudahtaa Aaltonen ja jatkaa,

- "Yksinäisyys ja alkoholismi ovat kammottavia ongelmia tässä maailmassa. Meillä Suomessa alkoholismi on vielä usein tapa paeta yksinäisyyttä."

Yksinäisyyden Aaltonen mieltää runoilijan sanoin, yksi olet sinä ihminen kaiken keskellä yksin, filosofiseksi kysymykseksi:

- "Ihminen ei voi elää yksin. Ihmisen elämä on elämää ja ihminen toteuttaa oman olemassaolonsa vasta suhteessa muihin ihmisiin. Ja juuri tätä yhteyttä muihin ihmisiin Mairekin hakee."

Keski-ikäisissä naisissa ja miehissä on yhtä paljon niitä, jotka tuntevat valtavaa yksinäisyyttä ja ihmisen kaipuuta avioliiton sisällä. Aaltonen ei usko siihen, että ihmiset voivat kasvaa erilleen. Hänen mielestään ihmiset voivat kasvaa vain yhteen, sillä se on paljon uskottavampaa.

- "Silloin kun ihmiset eivät kasva yhteen esimerkiksi pitkässä avioliitossa, miten kaikkein kauneimmillaan voi käydä, niin se on kammottavaa, koska silloin pitäisi löytää se yhteen kasvaminen jostain muualta."

Myös naisista voi tulla väkivallan tekijöitä

Ahdistus ja yhteiskunnan yleinen välinpitämättömyys ovat eräitä merkittävimpiä syitä väkivallan tikittävään aikapommiin. Aaltosen mukaan ahdistus ja myös yleinen välinpitämättömyys syntyvät meidän maailmastamme, jossa mm. koko perheinstituutio on muuttunut.

- "Ihmisistä ei välitä enää kukaan, nyt kun ei enää yhteiskuntakaan välitä saati sitten lähellä olevat ihmiset, ja kyllä se ajaa ihmisiä äärimmäisiin tekoihin. Se ajaa ihmisiä ahdistukseen, alkoholismiin ja vaikkapa väkivaltaan. Se ajaa myös naisia väkivaltaan."

Totuus on osoittautunut viime aikoina taas tarua ihmeellisemmäksi. Aaltonen mielestä todellisuutta pitääkin verrata elokuvaan, vaikka elokuva onkin vain todellisuuden peilikuva, oma todellisuutensa.

- "Sen voin sanoa ihmisille, että todellisuudessa Suomessa tai muuallakin tapahtuneet oikeat, sanotaan vaikka naisten aggression ilmaisut tai väkivallan teot, niin niillä ei ole ollut mitään tekemistä tämän jutun kanssa, eli eivät ne olleet lähtökohtanakaan."