Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä

Veikko Aaltosen ohjaama Rakkaudella, Maire on yksi viime vuosien kiinnostavimpia kotimaisia elokuvia. Se erottuu edukseen muista 1990-luvun lopun suomalaisista elokuvista jo siksi, ettei tarinassa haikailla nostalgisoiden lähimenneisyyden perään, kuvata oikeasti eläneitä (populaarikulttuurin) merkkimiehiä tai pureta valkokankaalle jälleen kerran traumaattisia tuntoja sota-ajalta.

Vaikka elokuvan tarina sijoittuukin nykyhetkeen ja pääkaupunkiseudulle, se ei kiinnity yleispätevyydessään aikaan tai paikkaan leimaa-antavasti. Universaalin tarinan nimihenkilön kohtalo voisi toteutua milloin ja missä tahansa. Rakkaudella, Maire on pienimuotoinen yksilötason tragedia, joka jatkaa samoilla linjoilla kuin ohjaajan synkät mieskuvaukset Tuhlaajapoika (1992) ja Isä Meidän (1993). Näistä kolmesta Aaltosen elokuvasta onkin jo alettu puhua eräänlaisena trilogiana.

© 1999 KinotarTarinan nimiosan Maire Linnainmaa (Eeva Litmanen) on keski-ikäinen espoolaisrouva, jonka elämä tuntuu äkkiseltään katsottuna olevan aivan kohdallaan. Ekonomin koulutuksen saaneella naisella on virka, ulkomailla uraa luovat mies ja tytär, ihan kiltti murrosikäinen kuopus ja hulppeat asuinneliöt Westendin hyvämaineisessa lähiössä. Elämän ulkoiset puitteet ovat kunnossa, porvarisperheen raamit on rakennettu komeasti.

© 1999 KinotarToinen juttu onkin se, mitä silkkoa raamien sisältä löytyy. Aviomies ei vaivaudu enää käymään Suomessa, kuten ei vanhempi lapsistakaan. Kotona asuvalle teinille ovat tärkeintä kaverit eikä poika kykene edes ikänsäkään puolesta ymmärtämään äitinsä ahdistusta. Kun Mairen omassa elämässä ei tunnu tapahtuvan mitään, hän tarttuu ensin pulloon ja iltapäivälehtien sosiaalipornahtaviin ihmiskohtalojuttuihin - kauhistuttavaksi lopuksi myös aseeseen. Sekoava nainen ei ymmärrä sitä, että tarkoittaessaan hyvää hän aiheuttaakin pahaa sekä itselleen että tuntemattomille lähimmäisilleen.

© 1999 KinotarMaire on mielenkiintoinen elokuvahahmo tietynlaisen kompleksisuutensa, jopa ambivalenttiutensa, takia. Tarinahenkilö Maireen on vaikea samastua. Hahmo on yhtä aikaa sekä vihattava pahis että sääliä ja sympatiaa herättävä traaginen sankaritar. Jussi-patsaalla parhaasta naispääosasta palkittu, lähinnä komediennena tutuksi tullut Eeva Litmanen, on realiteettien tajun kadottavana Mairena suvereeni. Hänen näyttelijätyönsä sekä satuttavaa että riemastuttavaa - ja silti samalla uskottavaa. Minna Haapkylä esittää raikkaasti toista päähenkilöä, Mairen suojatikseen valitsemaa nuorta leskiäitiä.

Rakkaudella, Maire on hyvin elokuvallinen elokuva jo pelkän kameran liikkeen tai liikkumattomuuden myötä, ilman yhtäkään erikoistehostetta tai suurieleistä spektakelisointia. Lavastaja, puvustaja ja muut elokuvan esillepanijat ovat luoneet tarinamaailman, joka näyttäytyy samanaikaisesti sekä niukan realistisena että fantastisen liioittelevana.

ks. ensi-ilta & haastattelu: - Eeva loi Mairen

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:3,5 /4 henkilöä