Rölli ja kultainen avain valkokangas

Allu Tuppuraisen luoman Röllin tuntevat osapuilleen kaikki suomalaiset. Hahmon elinkaaresta kertoo paljon, että Tuppuraisen 1980-luvulla luomasta hahmosta tehtiin ensimmäinen elokuva, Rölli – hirmuisia kertomuksia, jo vuonna 1991. Sen jälkeen Rölli-elokuvia on nähty kymmen vuoden välein. Suosituksi Rölli on kuitenkin tullut televisiossa. Televisiosarjaa tehtiin viisitoista vuotta ja tänä aikana aavistuksen anarkistinen mutta hyväsydäminen Rölli muotoutui suomalaisen lastenkulttuurin ikoniksi.

Televisiotaustansa myötä metsämökissä asusteleva ja maailmanmenoa ihmettelevä Rölli on hyvin visuaalinen hahmo, jonka ympärille luulisi olevan helppoa rakentaa myös elokuvallisia tarinoita. Yksikään Rölli-elokuva ei ole näitä odotuksia kuitenkaan lunastanut. Olli Saarelan ohjaama Rölli ja metsänhenki (2001) oli kerronnallisesti ontuva mutta visuaalisesti näyttävä ja tuotannollisesti korkeatasoinen elokuva. Saarelan Rölli olikin niitä vuosituhannen vaihteen elokuvia, jotka olivat nostamassa kotimaista lastenelokuvaa siitä tuotannollisesta aallonpohjasta, jonne se laman runtelemalla edellisellä vuosikymmenellä oli vajonnut.

Taavi Vartian ohjaama Rölli ja kultainen avain saa ensi-iltansa toisenlaisessa elokuvakulttuurin tilassa. Lastenelokuva on 2000-luvulla vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa elokuvatuotannossa ja koko perheelle suunnatut elokuvat ovat vuodesta toiseen katsojatilastojen kärjessä.

Yli kahden miljoonan euron budjetilla tehty Rölli ja kultainen avain on näyttävän näköinen elokuva. Tarina tuntuu kuitenkin jälleen hukkuneen komeaan ylöspanoon. Pitkän elokuvan saralla debytoivan Vartian käsikirjoittama ja ohjaama Rölli ontuu kerronnallisesti jopa Saarelan elokuvaa enemmän. Vanhusikään ehtineen Röllin (Allu Tuppurainen) nuoruuden muisteloiden varaan rakennettu ydintarina mahtuisi tulitikkuaskin kanteen. Pitkän elokuvan mitat onkin täytetty tarinaan löyhästi nivotuilla kohtauksilla, joilla ei tarinan kannalta ole juurikaan merkitystä. Tämä vie elokuvan kerronnalta sujuvuuden, kun varsinainen tarina polkee pitkiä aikoja paikallaan.

Tämä on sääli, sillä Rölli ja kultainen avain alkaa lupauksia herättävän intensiivisesti. Perinteinen röllikylä on suljettu ja röllit asuvat ilkeän tirehtöörin johtamassa Rölli-cityssä. Vanhan Röllin muisteloiden kautta nykytilanteeseen johtaneet tapahtumat alkavat raottua ja alkuun juonessa on ripaus mysteeriäkin. Valitettavasti ote jännitteestä alkaa lipsua samalla, kun Röllin muistelot harhautuvat nuoruuden kommellusten epäolennaisille sivupoluille.

Toki elokuvassa käsitellään tärkeitä teemoja, kuten erilaisuutta ja ystävyyttä, mutta kerronnallinen hajanaisuus syö tarinan sisällöllisiä ulottuvuuksia. Samoin osa hahmoista jää tarinan kannalta irrallisiksi. Rooleihin on saatu nimekkäitä näyttelijöitä. Heistä Mikko Leppilampi on tirehtöörinä suvereeni ja tekee yhden uransa parhaista rooleista. Rooliin kuuluvan ylinäyttelemisen voi tehdä tyylikkäästikin.

Sallivasta ikärajastaan huolimatta Rölli ja kultainen avain ei ole suunnattu aivan perheen pienimmille. Usealla aikatasolla liikkuva tarina edellyttää keskittymiskykyä ja elokuvassa on myös tummempia, jopa hieman pelottavia sävyjä muun maussa juuri Leppilammen tirehtöörin hahmossa. Eniten elokuvasta saanevat irti kouluiän kynnyksellä olevat ja sitä vanhemmat.