Vaihtelua brändin sisällä
Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjoihin perustuvat Risto Räppääjä -elokuvat ovat päätyneet valkokankaalle jo kahdeksan kertaa. Uusimman eli Risto Räppääjä ja väärä Vincent -elokuvan on ohjannut monille television ja teatterin kautta tutuksi tullut näyttelijä ja ohjaaja Maria Sid, joka debytoi elokuvaohjaajana. Teatteria Sid on ohjannut jo vuosia.
Vaikka Risto Räppääjä -elokuvat ovatkin jo tietynlainen brändi, ne eivät välttämättä muistuta toisiaan. Eri ohjaajilla on eri painotukset, ja näyttelijätkin ovat vaihtuneet matkan varrella, kun lapsinäyttelijät ovat kasvaneet liian isoiksi rooleihinsa ja joutuneet eläkkeelle Risto Räppääjän maailmasta. Maria Sid kertoo innostuneensa käsikirjoituksen jännityselementeistä.
Ajattelin, että sellaista ei ole tehty aiemmin, tämähän on jännäri. Tuntui aika kivalta saada tehdä sellainen tarina, joka ei ollut ihan samanlainen kuin ne muut.
Maria Sid ei ennen kuvauksia katsonut kaikkia aiempia elokuvia putkeen. Osa näyttelijöistä oli jo valittu rooleihinsa, muun muassa pääosien näyttelijät, jotka olivat jo edellisessä elokuvassa.
Esikoisohjaajalle tilanne oli hyvä, kun oli olemassa jo valmiit raamit, niin pääsi suunnittelemaan ja rakentamaan elokuvaa valmiilta pohjalta.
Risto Räppääjän pääosia näyttelevät lapsinäyttelijät, mutta heidän kanssaan työskenteleminen ei Maria Sidin mukaan poikkea mitenkään erityisesti aikuisten kanssa työskentelemisestä. Lapsinäyttelijöihin Maria Sid tottui muun muassa toimiessaan co-directorina Kristina av Dufvemåla -musikaalissa, jossa oli paljon lapsia mukana.
Olen itse myös näytellyt lasten kanssa jonkin verran, se oli hyvin tuttua minulle.
Risto Räppääjän ja Nelli Nuudelipään näyttelijöille Silmu Ståhlbergille ja Lumi Kalliolle roolit olivat jo tuttuja. Ohjaajan mukaan yhteistyö lasten kanssa sujui hyvin, sillä Sid ei ajattele lapsinäyttelijöitä lapsina vaan kollegoina, joiden kanssa rooleista keskustellaan vakavasti.
Puhuin heille dramaturgisesti ja teknisesti ihan samalla lailla kuin aikuisten kanssa. Olen myös huomannut, että siitä lapset pitävät. Tuli kyllä sellaisia keskusteluja, että viime leffassa me tehtiin näin, ai sinä ajattelet näin... sanoin, että meillä on vähän erilainen kaari tässä, jännityskaari. Silmun kanssa mietittiin paljon, hän halusi tietää, miksi ajattelin niin. Kävimme hirveän syvällisiä keskusteluja.
Lastenkulttuuria lahden molemmilla puolin
Maria Sid on tehnyt paljon töitä Ruotsissa, joten hänellä on ollut aitiopaikka vertailla kulttuurien eroavaisuuksia Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsi on traditionaalinen lasten kulttuurin maa, ei tarvitse kuin nostaa esiin nimi Astrid Lindgren, mutta Suomellakin on ollut lapsille tarjota paljon kulttuuria, jota ei tarvitse hävetä vertailussa. Maria Sid muistelee aikaa, kun hänen omat lapsensa olivat pieniä.
Oli mukavaa matkustaa lasten kanssa Tukholmaan, jossa lapsille on paljon kulttuuritarjontaa ja jossa ilmapiiri on lapsiystävällinen. Olen kokenut, että Ruotsissa lapset otetaan huomioon ja satsataan paljon rahaa lastenkulttuuriin. Tulevaisuuteen halutaan satsata.
Suomessa on ollut aikanaan hieman toisin, mutta tilanne on muuttunut. Lastenkulttuuriin halutaan satsata nykyään rahaa, esimerkkinä käyvät Risto Räppääjä -elokuvat. Mistään halpatuotannosta ei todellakaan ole kyse, sen huomaa jo lavastuksesta ja vaikkapa Iiro Rantalan musiikista. Maria Sid naurahtaa, että Suomessa on aina enemmän selkärankaa kuin Ruotsissa, mitä tulee lasten asioihin.
Hirveä klisee sanoa, mutta pidän myöskin siitä, että meidän huolenpitomme lapsista on myös sellaista, että annamme enemmän rajoja ja kasvatuksesta puhutaan hieman eri tavalla. Ruotsissa on vähän niin, että juostaan enemmän niiden lasten perässä. Siinä on ero, täytyy sanoa.
Maria Sidin aution saaren elokuvat
Jälleen kerran voi todeta, että yhden niin sanotun aution saaren elokuvan nimeäminen on liki mahdotonta, varsinkin jos kysymykseen pitäisi vastata valmistautumatta. Maria Sid saa kuitenkin haarukoitua kolme vaihtoehtoa, mikä on sinänsä jo loistava saavutus, varsinkin kun Sid onnistuu perustelemaan valintansa. Hän nostaa esiin sen ongelman, että emme tiedä millaisesta ajasta saarella on kyse.
Joudun kuitenkin sanomaan, että joko katsot saarella Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailun (1968), ja olet sellaisessa eksistentiaalisessa tilassa. Tai sitten haluat, että sinulla on hauskaa, ja silloin katsot kaikki Peter Sellersin Clouseau-elokuvat (Vaaleanpunainen pantteri -elokuvasarja 1963–1978, joissa Peter Sellers näytteli tarkastaja Clouseauta). Mutta jos haluat melankoliaa, surua ja suuria tunteita, katsot tietysti Tohtori Zhivagon (1965)!
Lue myös
Seuraava:
Hamy Ramezan ja Ensilumi
”Elämä vastaanottokeskuksessa on yhtä moninaista kuin sen ulkopuolellakin."
Edellinen: Joonas Neuvonen ja Lost Boys
"Selkeärajaisen julistuksen sijaan elokuvan on tarkoitus kutsua keskustelemaan."
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta