Ensisijaisesti kaveria etsimässä

Joonas Neuvosen ja Sadri Cetinkayan ohjaama dokumentaarinen Lost Boys -elokuva alkaa synkästä tiedosta: nuori suomalainen mies on kuollut Kambodzassa sähköjohtoon kuristuneena. Tästä lähtöasetelmasta itse kameran takana oleva Neuvonen lähtee etsimään toista matkalla mukana ollutta suomalaista ja selvittämään tapahtumia kuolleen ystävänsä viimeisten elinviikkojen ajalta.

Joonas Neuvonen vastaa kysymyksiin etäyhteydellä Pohjois-Italian maaseudulta, jossa on viettämässä aikaa taitelijaresidenssissä. Kun pyydän Neuvosta muistelemaan kymmenen vuoden takaisia tapahtumia elokuvan tekemisen näkökulmasta, hän tuo esiin sitä, että valkokankaalle asti päätyneessä matkassa on ollut ensisijaisesti kysymys kaverin etsimisestä, ei elokuvan kuvausprosessista.

Fokus oli etsinnässä, Neuvonen toteaa.

Dokumentin kerronta on tiivistunnelmaista ja kuvallinen ilme synkkä. Ohjaaja Neuvonen kertoo paluumatkan Kambodzaan olleen kymmenen vuotta sitten epätodellisen tuntuinen, unen ja valveen välimaastossa tapahtunut kokemus. Esimerkiksi sitä, miten kuvaaminen oli mahdollistunut erilaisissa paikallisissa ympäristöissä, ei Neuvonen enää osaa arvioida.

Tavoitteena päänsisäinen kokemus

Neuvosen mukaan Lost Boys -elokuvassa on ollut tarkoitus esittää tapahtuneet asiat yhden henkilön päänsisäisestä maailmasta käsin. Asioiden käsittelyssä on ohjaajan mukaan tavoiteltu mahdollisimman sensuroimatonta lopputulosta. Elokuvassa Neuvosen kamera seuraa tilanteiden etenemistä niin Thaimaan ja Kambodzan kaduille kuin myös suomalaisen tutkintavankilan seinien sisällä. Matkalla tapahtunutta seksuaalisuutta on kuvattu Neuvosen mukaan niin, että tapahtuneet asiat pyritään näyttämään raadollisesti, mutta ilman asialla mässäilyä. Lisäksi elokuvassa kuvataan varsin yksityiskohtaisesti matkalla olleiden henkilöiden huumeiden käyttöä.

Tuon keskustelussamme esiin omia vaikutelmiani elokuvan tyylistä. Omaan mieleeni on noussut ajatus jonkinlaisesta lopullisesta Madventures-jaksosta, matkakuvauksesta, jonka jälkeen katsoja ei jää haikailemaan lentokentän lähtevien-terminaalin suuntaan. Joonas Neuvonen hymyilee ja toteaa Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin matkailusarjan olleen aikanaan suuri vaikuttaja hänen sukupolvensa kokemuksessa. Lost Boysin tyylillisistä esikuvista Neuvonen nostaa esiin hieman yllättäen kovaotteisia rikoselokuvia ohjanneen Willian Friedkinin.

Alkuperäisen Thaimaan ja Kambodzan reissun kuvamateriaali on Neuvosen mukaan kuvattu pienellä, matkalla mukana olleella kameralla. Alkuperäistä videomateriaalia ensimmäiseltä matkalta oli tuotantotiimin mukaan kertynyt noin kaksi tuntia. Neuvonen nostaa erityishuomioon elokuvan värinmäärityksen onnistumisen ja kertoo olleensa yllättynyt siitä, kuinka laadukasta materiaalia aikanaan pienellä kameralla kuvatuista otoksista on elokuvan tuotantoprosessin aikana onnistuttu viimeistelemään. Lost Boysin on tuottanut yhteistyössä Helsinki Filmi ja Tekele Productions ja elokuvan tuottajana on toiminut Miia Haavisto.

Elokuvan yhteiskunnallista merkitystä on vaikea ennakoida

Pohdimme lopuksi Lost Boys -elokuvan mahdollista viestiä tämän päivän ”eksyneille pojille”. Ohjaaja Neuvonen toteaa, että elokuvan yhteiskunnallista merkitystä on vaikea ennakoida. Lost Boys käsittelee Neuvosen mukaan laajasti erilaisia aiheita, mukaan lukien erilaisia tabu-aiheita, kuten huume- ja seksiturismia. Ohjaajan mielestä elokuvan tekeminen on ”kommunikaatio-akti”. Hän kertoo odottavansa mielenkiinnolla sitä, millaisia vaikutuksia Lost Boys tulee herättämään sen katsojien parissa. Yksiselitteistä viestiä ohjaaja Neuvonen ei halua nostaa esille.

Selkeärajaisen julistuksen sijaan elokuvan on tarkoitus kutsua keskustelemaan, avata keskustelua vaikeistakin aiheista ja auttaa ihmisiä löytämään henkilökohtaisia vastauksia.

Pääkuva: © Joonas Neuvonen

Lue myös