Impostor kotikatsomo

Philip K. Dick oli, ja teksteillään on yhä, eräs merkittävimmistä uuden tai postmodernin - jos termiä haluaa käyttää - science fictionin vaikuttajista. Edesmenneen kirjailijan lukuisat teokset ja niistä tehdyt elokuvasovitukset ovat rakentaneet pitkälti sitä käsitysmaailmaa, johon nykyisen scifin mielikuvat tulevaisuudesta rakentuvat. Dickin erityisenä mielenkiinnon kohteena on ollut ihmisen ja ihmisenä olemisen sija teknologisoituvassa ja demokratian menettäneessä yhteiskunnassa, missä identiteettiongelma on syvästi läsnä. Siksi monet Dickin tekstit ovat edelleenkin äärimmäisen ajankohtaisia, merkityksellisiä ja jopa profetiaalisia.

Kuuluisin Dickin kirjaan perustuva elokuva on luonnollisesti Ridley Scottin mestariteos Blade Runner. Arvostusta ja tutkimusmielenkiintoa on kohdistettu myös Paul Verhoevenin Total Recalliin. Dickin tekstejä on käytetty muutamien muidenkin elokuvien pohjana viimeisimpänä esimerkkinään Steven Spielbergin Minority Report, jota edelsi Gary Flederin Impostor samannimiseen ja jo 1960-luvulla televisiosarjana nähtyyn novelliin perustuen.

Vuonna 2079 ihmiset ovat jo vuosikymmeniä käyneet sotaa ulkoavaruuden muukalaisrodun centaurien kanssa. Pitkällinen sota on rasittanut ihmiskuntaa: isoimmat kaupungit on suljettu suojakilvin avaruudesta tulevien iskujen varalta, suuri osa Maasta on tuhottu ja demokratia on alistettu koko maailman kattavalle keskushallinnolle. Suljetuissa yhteisöissä ihmiset on valjastettu alituisen valvonnan alle ja Maan turvallisuusvirasto etsii centaurien soluttautujia.

Hyvistä ja pohtivista näkökulmista huolimatta elokuvaa vaivaa tympeä persoonattomuus, josta voi syyttävällä sormella osoittaa ohjaaja Flederiä, joka on urallaan muodostanut rutiininomaisesta persoonattomuudesta ikäväksi osoittautuneen tavaramerkkinsä (esim. Jäähyväiset tytöille ja Älä sano sanaakaan). Impostorissa ihmiskunnan kahtiajako, turvallisuuden nimissä tehtävä seuranta ja identiteetin perimmäiset kysymykset lakaistaan suoraviivaisen takaa-ajon ja muun ryminän alle. Tarinalliset ratkaisut ovat helppoja, eivätkä juurikaan luo perusteita aiheen huolellisemmalle pohdinnalle.

Toiminnallinen laatu on elokuvassa kuitenkin kohdallaan ja loppuratkaisu saa osakseen kiitosta. Kysymyksessä onkin keskivertoa kiinnostavampaa scifiä, joka ei kuitenkaan lunasta asiaan perehtyneemmän tai ajattelevamman katsojan kaikkia odotuksia. Lopputulos todentaa kaunistelematta, miten Dickin nimellä ja mielenkiintoisella aiheella toteutetaan pinnallista, muutamin ajattelevin viittauksin loihdittua scifiä iankaikkisille viihdemarkkinoille.

Dvd:nä Impostor ei ole kummoinen. Kuva ja ääni ovat laadullisesti kohdallaan, mitä nykyään voi pitää jo peruslähtökohtana. Traileria lukuun ottamatta on lisämateriaalia levyltä turha haikailla, vaikka aiheesta itsestään olisi kerrottavaa voinut työstää tunnin jos toisenkin. Ja ajatuksellista lisämateriaalia kiinnostava, mutta toteutukseltaan keskinkertainen elokuva kaipaisi tuekseen erityisesti kotiin hankittuna.

Syvällisin hetki elokuvassa todentuu Gary Sinisen tulkitseman asesuunnittelija Oldhamin lainatessa Einsteinia:

"Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä: maailmankaikkeus ja ihmisen typeryys. Maailmankaikkeudesta en ole edes aivan varma."

DVD / kuva: 16:9 Anaforminen Widescreen 1.85:1; ääni 5.1 Dolby Surround ja Dolby Surround 2.0; tekstitetty (ei voi katsoa ilman valikkovalinnalla); Ekstrat: traileri, traileri Mimic 2.