Toimintatähdet vastakkain
Toimintaelokuva on siitä mielenkiintoinen lajityyppi, että jokaisella vuosikymmenellä sillä on ollut omat tunnuspiirteensä. 1970-luvulla toiminta palveli vielä draamaa ja tarinaa, mutta 80-luvulla toiminnallisuus nousi päärooliin. Samalla syttyivät toimintatähdet. Arnold Schwarzeneggerin ja Sylvester Stallonen kaltaisten kirkkaimpien tähtien imussa toimintataivaalle nousi monia muitakin, kuten Dolph Lundgren ja Jean-Claude Van Damme.
Molemmat aloittivat toimintaelokuvissa 1980-luvun puolivälissä ja 90-luvulle tultaessa miesten urat olivat vahvassa nousukiidossa. Hyvässä iskussa olevat muskelimiehet pääsivät ottamaan mittaa toisistaan Roland Emmerichin ohjaamassa, nykyään jonkinmoista kulttimainettakin nauttivassa elokuvassa Täydellinen sotilas (Universal Soldier, 1992). Tämän jälkeen molempien ura jatkui nousujohteisesti vielä joitakin vuosia, kunnes suunta kääntyi alamäkeen, ensin b-elokuvien pariin ja lopulta ö-laarin tuotoksiin.
Toimintaelokuvana Täydellinen sotilas ei edusta aikansa huipputuotetta, vaikka tuottajana hääri legendaarinen Mario Kassar ja jatko-osiakin tehtiin useampia. Aikaa elokuva ei ole erityisen hyvin kestänyt, ja tänä päivänä se näyttäytyy jopa hieman tylsänä. Kaavamaisessa elokuvassa ei ole paljoa, mikä jaksaisi pitää katsomisjännitettä ja mielenkiintoa yllä. Ero on huomattava verrattuna vaikkapa vuotta aiemmin ilmestyneeseen ja edelleen toimintaelokuvana kivenkovaan Kathryn Bigelow’n Myrskyn ratsastajiin (Point Break, 1991).
Ohjaajalleen Roland Emmerichille Täydellinen sotilas toimi kuitenkin käyntikorttina suurempien tuotantojen pariin. Muutamia vuosia myöhemmin Emmerich nousi spektaakkeliohjaajien raskaaseen sarjaan maailmanmenestyksellään Independence Day (1996).
Täydellinen sotilas ei ehkä elokuvallisesti ole muistettava, mutta lajityypin murroskauden edustajana siinä on oma mielenkiintonsa. Elokuvassa on vahvasti läsnä kasaritoiminnan henki: on Vietnam-perintöä, miehistä toimintaa ja hirtehistä huumoria. Samaan aikaan elokuvassa käsitellään tieteisteemoja ja muistia, jotka tulivat viitoittamaan 1990-luvun toimintaelokuvaa laajemminkin. Samaa murroskauden siirtymää todistettiin toki isommassakin mittakaavassa Terminator 2:sen osalta (1991), mutta Schwarzeneggerin tähtikultin myötä T2 oli valtavirtaa Täydellisen sotilaan operoidessa toimintaelokuvan kohdennetummassa ytimessä.
Täydellisessä sotilaassa Van Damme ja Lundgren esittävät Vietnamissa kaatuneita sotilaita, jotka lääketieteen ja genetiikan avulla on palautettu henkiin supersotilaina. Nämä täydelliset ja käskyjä täsmällisesti noudattavat sotilaat lähetetään tiukkoihin paikkoihin ratkomaan tilanteita. Ongelmia ilmaantuu, kun miesten muisteista alkaa vuotaa vanhoja kaunoja, jotka saavat sotilaat toimimaan omin päin ja ottamaan mittaa toisistaan.
Teemojen käsittely on höyhenenkevyttä ja scifi toimii vain kehyksenä toiminnalle. Mielen ja kehon muokkaamisesta sekä muistista tuli myöhemmin 90-luvulla toimintaelokuvaa ratkaisevasti määrittäviä teemoja. Vaikka toimintaelokuvissa scifiteemoja oli pyöritelty aiemminkin, 90-luvulla scifitoiminta puhkesi kukkaansa.
Tätä kehityspolkua määrittivät muun muassa Paul Verhoevenin teokset RoboCop (1987) ja Total Recall (1990), joiden vaikutteita löytää Täydellisestä sotilaastakin. Kun lajityypin perustuotantoon otetaan tällaisia vaikutteita, kertoo se lajityypin muutoksesta. Emmerichin toiminnassa hienoisesti kuplivien teemojen laajamittaisempi esiinmarssi tapahtuikin kunnolla muutamia vuosia myöhemmin. Teemat nousivat vakavammin ja menestyneemmin esiin esimerkiksi Strange Daysissa (1995) ja The Matrixissa (1999) sekä jopa Bourne-sarjassa.
Tänä päivänä Täydellisen sotilaan katsoo lähinnä lajityyppihistorian kannalta tai puhtaasti nostalgiatrippinä aikaan, jolloin perinteinen toimintaelokuva oli vielä voimissaan. Ja onhan elokuvassa omat hetkensä, kun naistoimittaja yrittää Van Dammen alastomasta kehosta etsiä ”jotain kovaa” tai Lundgren lotkauttaa olevansa ”pelkkänä korvana” heilutellessaan lankaan pujotettuja irtileikattuja korvia. Ei tällaista enää nykyelokuvissa näe.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
Kahdeksan surmanluotia
Alkoholi ja aikojen kovuus ajavat pienviljelijän ahdinkoon Mikko Niskasen yhteiskunnallisessa mestariteoksessa.
Edellinen: Helsinki-syndrooma
Ylellä nähtävä kahdeksanosainen jännitysdraama pureutuu yhteiskunnallisesti kiinnostaviin teemoihin.