Terminator 2: Judgement Day kotikatsomo

Neljännesvuosisata sitten scifi-elokuvan kannalta elettiin mielenkiintoisia aikoja. Ensi-iltansa saivat sellaiset teokset kuten Alien (1979), Escape from New York (1981), Blade Runner (1982) ja Terminator (1984). Nämä elokuvat rakensivat pohjan tulevaisuutta käsitteleville dystopioille, ns. NewBadFuture-scifille. Ihmisen teknologista kehitystä ei nähty enää hyvänä ja kaikkivoipana maailmankaikkeuden valloittamisena, vaan koneille ja ylikansallisille yhtiöille kasautuva valta muodostui ihmisen, ihmiskunnan ja koko planeettamme pahimmaksi uhkaksi.

Mainituista elokuvista James Cameronin Terminator oli selkeästi toiminnallisin, mutta tematiikaltaan kenties hyytävin. Sokea teknousko syöksee valtaan koneet, jotka aloittavat järjestelmällisesti ihmisten tuhoamisen. Synkeästä tulevaisuudesta valtaa pitävät koneet lähettävät tuhoaja-kyborgin eliminoimaan ihmiskunnan tulevan, vielä syntymättömän, vapaustaistelijan ja kohteena on tämän äiti. Tulevaisuuden ihmistaistelijat lähettävät oman soturinsa suojelemaan äitiä ja edessä on kiivas yhteenotto vuoden 1984 Los Angelesissa.

Mitättömällä budjetilla tehty elokuva nousi kulttiasemaan ja tuotti moninkertaisen voiton. Sivussa Arnold Schwarzeneggeristä tuli toimintatähti. Menestykselle on aina kutkuttavaa tehdä jatkoa silläkin uhalla, että alkuperäisteos joutuisi riiston kohteeksi. Cameron on jatko-osissaan kuitenkin onnistunut. Hän on jättänyt niin Alienin kuin Terminatorin alkuteoksina rauhaan, ja on näiden jatkosovituksissa vienyt tarina-asetelmaa selkeästi yksinkertaistaen eteenpäin. Puhutteleva scifi-tematiikka on jätetty taustalle toiminnan johdattelevaksi perustaksi. Asia, jossa Wachowskin veljekset epäonnistuivat surkeasti puuhatessaan Matrixin jatko-osat.

Terminator 2 on puhdas ja henkeäsalpaava toimintaelokuva, jonka dynamiikka on hämmästyttävän onnistunut. Yli kaksituntinen elokuva käy taiten äärirajoillaan muutamia kertoja, mutta onnistuu säilyttämään ryhtinsä ja toiminnan logiikan. Elokuva oli myös ensimmäisiä, jossa hyödynnettiin digitaalitekniikkaa. Vaikka digitemput ovat sittemmin kehittyneet huimiin sfääreihin, ei uskottavuus ole kuitenkaan samassa suhteessa parantunut. Rehellisten stunttien näkyminen toimintaelokuvassa on huomattavasti kunniakkaampaa ja hyväksyttävämpää kuin kehnojen ja päälleliimattujen digitaalitehosteiden keinotekoisen huiputuksen karvas kalkki.

Linda Hamilton kasvaa Terminatorin jatko-osassa tähänastisen elokuvahistorian yhdeksi vakuuttavimmaksi naistoimijaksi, jollaisesta nykypäivien toimintahepsankeikat ovat vain halpoja jäljitelmiä. Terminator 2 oli myös Schwarzeneggerin näyttelijäuran lakipiste, sillä tämän jälkeen - kenties True Liesia lukuunottamatta - Herra Universumi ei ole esiintynyt juuri muissa elokuvissa kuin sellaisissa, jotka voi tylysti määritellä silkaksi sonnaksi. Toimintaelokuvan yhden merkkipaalun julkaiseminen komeana dvd:nä palvelee luonnollisesti harrastajien tarpeita, vaikka kylkiäisenä tuleva ohjaajan versio onkin lähinnä pelkkä kuriositeetti. (JVR)

Turha ohjaajan versio

Cameronin elokuvista on tehty useampikin niin sanottu ohjaajan versio tai erikoisversio. Miksi näitä ylipitkiä äpäriä nyt haluaakin kutsua. Vesitettyä ja venytettyä näkemystä on tarjottu niin Aliensin (1986) kuin Abyssinkin (1989) kohdalla. Ja yhtä kaikki, alkuperäiset teatteriversiot eivät ole vertailussa huonontuneet, päinvastoin.

Ainoat "oikeutetut" ohjaajan versiot, jotka pikakelauksella pystyn oikeasti arvioimaan todellisiksi näkemyseroiksi ja sitä kautta tarpeellisiksi julkaisuiksi ovat Ridley Scottin Blade Runner (1982/1992) ja Sam Peckinpah’n Pat Garrett and Billy the Kid (1973). Jälkimmäisen ohjaajan rankasta klassikosta, Hurjasta joukosta (1969), on liikkunut myös mukamas ohjaajan versiota, mutta kyseessä ei ole muuta ollut kuin alkuperäisen teatteriversion palautus oikeaan kuosiinsa. Ohjaan versio Hurja joukko oli jo vuonna 1969. Ja se William Friedkinin Manaajan (1973/2000) uusi versio ei todellakaan ole mikään ohjaajan versio niin kuin se meikäläisille markkinoille nimetty onkin. Kyseessä on lähinnä käsikirjoittajan versio, jossa William Peter Blattyn ällit onnistuvat melkein pilaamaan koko alkuperäisen mestariteoksen.

On myös elokuvia, jotka eivät sovi tähän konseptiin, vaikka niistäkin puhutaan ohjaajan versioina. Sellaisia ovat esimerkiksi Orson Wellesin Pahan kosketus (1958/1998) ja Francis Coppolan Ilmestyskirja Nyt Redux (1979/2001). Ne ovat "päivityksiä" - tosin Wellesin kohdalla haudan takaa. Kumpikin originaaliversio on jo mestariteos omalla oikeudellaan. Mutta toisaalta nämä päivitykset hengittävät lisää happea ikuiseen taiteen tuleen. Etenkin Coppolan hurja sukellus pahuuden syövereihin saa Reduxissa muutaman mehevän koukun lisää. Muistaa kuitenkin sopii, että esimerkiksi Reduxiin lisätty "Ranskalainen plantaasi" -kohtaus jätettiin alunperin pois, koska Coppola piti sitä epäonnistuneena. Niin ne mielipiteet kuitenkin muuttuvat vuosien varrella.

Ilmestyskirja Nyt Redux on hieno esimerkki uudelleenjulkaisusta, joka todellakin kykenee laajentamaan alkuperäistä katsomiskokemusta. Toki hyvä elokuva aina kestää useat katsomiskerrat herättäen uusiin tulkintoihin. Samaa pätee myös Sergion Leonen Huuliharppukostajan tuoreeseen dvd-julkaisuun, johon tämänkin lehden puitteissa palataan vielä kaikella hartaudella. Etenkin elokuvan ystäville restauroidut ja päivitetyt versiot ovat taputuksia olalle. Ne tarjovat jotain lisää. Niillä on suuri merkitys. Niille, jotka näkevät.

Ikävä kyllä Terminator 2:n Director’s Cut on turha versio, joka vain pilaa tiukasti rytmitetyn alkuperäisversion kertomatta mitään uutta tai olennaista vaikka pituutta on saatu lisää 16 minuuttia. Originaaliversiossa oli montakin juttua, joiden kanssa tasapainoiltiin naiiviuden narulla tasapaino säilyttäen. Director’s Cut sen sijaan tipahtaa ja iskee saappaan siirappiin.

Ketä kiinnostaa nähdä terminaattorin uudelleenohjelmointi verisine leikkauksineen kaikkineen, kun cyborgin oppimiskyvyn voi tiivistetymminkin kertoa, kuten alkuperäisversiossa tehtiin. Ketä kiinnostaa Sarahin (Linda Hamilton) romanttinen ja imelä unikohtaus, jossa hän unelmoi Kyle Reesen (Michael Biehn) olevan kanssaan. Ketä kiinnostaa Arnoldin hymyharjoitus ylirasittuneen ravihevosen näköisenä. No, se lienee kuitenkin ohjaajan version ainoa oikeasti huvittanut kohtaus. Kyllä herra kuvernööri hymyillä osaa. Ohjaajan versio on niille, joita turhanpäiväisyydet ja epäolennaisuudet jaksavat kiinnostaa. Minua kiinnostaa taas hyvä tarina ja sen kertominen mahdollisimman hyvin. Vedätys ei kiinnosta. Siitä kiitos oikeasti hyvän originaalielokuvan. (JTR)

Komea dvd-painos

Jymäkkä ja tyylikäs dvd-paketti sisältää kolme levyä. Alkuperäisteos ja ohjaajan versio on kumpikin sijoitettu omille levyilleen ja kolmas dvd tarjoaa kasan lisämateriaalia, joista oikeastikin kiinnostavia ovat making of sekä dokkari "T2: More Than Meets the Eye". Siinä asiaan sotkeutuneet käyvät läpi, analysoivat ja perustelevat alkuperäisestä elokuvasta poistettuja kohtauksia, jotka on lisätty Director’s Cutiin. Kolmas laajempi kokonaisuus on T2-teemapuiston esittely, jossa seurataan esimerkiksi 3D-pätkän filmauksia. Erinäköistä muuta sillisalaattia on vielä runsain mitoin. Paketti sisältää myös suomenkielisen lehdykän.

Tekniseltä tasoltaan dvd-painos on kiitettävä. 5.1-kanavainen ääni toimii, joskin uudempien elokuvien veroista äänen kirkkautta ei ämyreistä kuulu. Kuvantasossakaan ei suurempaa moitteen sijaa ole. Valikkoja ei taaskaan voi kehua selkeiksi.

DVD - Ultimate 3 Disc Edition

Disc 1: Terminator 2 / kuva: 16:9 anamorfinen letterbox 2.35:1; ääni Dolby Digital 5.1; tekstitetty.

Disc 2: Terminator 2 - Director’s Cut (147 min) / kuva: 16:9 anamorfinen letterbox 2.35:1; ääni Dolby Digital 5.1 EX & kommenttiraita; tekstitetty; Mission Profiles (8 kpl).

Disc 3: Special Features / Information Programs - Featurettes: The Making of Terminator 2 (30 min), T2 More than Meets the Eye (22 min), The Making of 3D Breaking the Screen Barrier (23 min); Visual Campaigns - Teasers and Trailers (4 kpl); Data Hub - Disc Supplement: Source Code (script), Data Core (Full Implementation & Core Data Sampling, chapters), Tactical Diagrams (storyboard), Interrogation Surveillance Archives (video segments).