Medusan isku kotikatsomo

Medusan isku on edeltäjänsä Medusan verkon (2002) tavoin yksi viime vuosien parhaita toimintaelokuvia. Vaikka meno on vauhdikasta, niin yksioikoisen räjäyttelyn ja ammuskelun sijaan leffassa on syvempiäkin tasoja eikä ihmisten tappamisesta tehdä komediallista viihdettä, vaan synkkää työtä, jossa ei ole minkäänlaista glooriaa. Robert Ludlumin kirjoihin perustuvat elokuvat on onnistuneesti saatettu nykypäivän maailmanpolitiikkaan istuviksi, eivätkä tekijät ole kaihtaneet älyllisen toimintatrillerin tekemistä. Mikäli mahdollista, Paul Greengrassin ohjaama Medusan isku on jopa Doug Limanin ohjaamaa ykkösosaa parempi, sillä henkilöhahmojen syventämisen sijaan elokuvassa voidaan suoraan siirtyä toimintaan, eikä juoni siltikään jää pinnalliseksi. Ilman ykkösosaa Medusan isku ei kenties toimisi niin hyvin, mutta on yksinäänkin silti eheä kokonaisuus.

Tapahtumat käynnistyvät samanaikaisesti Berliinistä, jossa CIA:n agentteja pääsee hengestään, ja Intiasta, jossa palkkamurhaaja jahtaa menneisyyttään pakenevaa Jason Bournea. Muutaman rauhallisen vuoden jälkeen Bourne vedetään jälleen mukaan agenttipeliin, vaikka mies ei edelleenkään muista kaikkea historiastaan. Syyllisyyden kalvama Bourne haluaisi vain toipua rauhassa menneisyyden taakasta ja elää normaalia elämää, mutta ymmärtää itsekin että tilit täytyy selvittää ennen kuin siihen tulee tilaisuus. Entinen ammattitappaja ryhtyy kissa ja hiiri -leikkiin CIA:n kanssa etsiessään omaa rauhaa. Elokuva kulkee Medusan verkon tavoin jälleen yksinäisen anti-sankarin jalanjäljissä ympäri Eurooppaa eikä toiminnasta ole puutetta.

Lapsenkasvoisuudestaan huolimatta Matt Damon on kuin syntynyt esittämään Jason Bournea, niin täydellisesti mies ilmentää synkkää syyllisyyttä ja epätietoisuutta, jotka ex-tappajaa piinaavat. Muutkin päähahmot, Julia Stilesin Nicky, Joan Allenin Landy ja Brian Coxin Abbott omaavat kaikki inhimillisen olemuksen ja ovat onnistuneen ristiriitaisia hahmoja, vaikka Medusan isku keskittyykin yksinomaan Jason Bournen olemukseen. Masentavasti elokuvasta tosin löytyy myös kliseinen pahis, venäläinen palkkamurhaaja Kirill, joka onkin sitten kaikin puolin epämiellyttävä mies.

Elokuvan toimintakohtauksissa on erittäin räjähtävää energiaa ja nopeatempoinen kuvaus ja leikkaus pitävät tunnelmaa yllä. Tosin juonikin on niin tiivis, ettei tylsää hetkeä ehdi missään vaiheessa tulla. Vielä Medusan verkkoakin synkeämpi yleisolemus sopii hyvin kuvaamaan päähenkilön tuskaista taistelua. Sen enempää juonta paljastamatta täytyy mainita, että loppuosan romurallikohtaus on sellainen anti-kliimaksi, että muutoin erittäin onnistuneen elokuvan pisteet laskevat roimasti. Aivan liian pitkäksi venyvän ja mahdottomiin yltyvän kliseekasauman olisi voinut jättää kokonaan väliin tai ainakin lyhentää radikaalisti. Siihen asti ja sen jälkeen meduusa kuitenkin iskee erittäin terävästi.