Genova kotikatsomo

Michael Winterbottom on ohjaajana mielenkiintoisen hahmoton; elokuvista löytyy niin musiikkidokumenttia” (24 Hour Party People, 2002), sci-fiä (Code 46, 2003), historiallisen romaanin tulkintaa (Tristram Shandy: Herrasmiehen paljastukset, 2005) kuin päivänpolttavia yhteiskunnallisia aiheitakin (The Road to Guantanamo, 2006). Uusimman elokuvan Genovan tarina on ohjaajalle poikkeuksellisen perinteinen ihmissuhdedraama. Winterbottomin tyylin perustana on kuitenkin dokumentaarinen ote, joka tekee draamastakin todellisemman tuntuista. Tämän mahdollistaa minimaalisen pieni kuvausryhmä ja käsivarainen kamera, minkä dvd:n extrat tuovat hyvin esiin.

Genova kertoo hyvin pienen ja dramatiikkaa välttelevän tarinan perheestä, jonka äiti kuolee auto-onnettomuudessa. Isä (Colin Firth) ja tyttäret (Willa Holland ja Perla Haney-Jardine) hakevat uutta alkua muuttamalla Chicagosta Genovaan. Kukin käsittelee äidin menetystä omalla tavallaan. Nuori tytär kokee syvää syyllisyyttä onnettomuudesta ja vanhempi kapinoi perinteisin teinitavoin.

Elokuva ei esittele suuria tunteita vaan kuvaa dokumentaarisemmin asioiden, tapahtumien ja ihmisten ulkokuorta, jättäen tunteiden aavistamisen katsojan empatiakyvylle. Tämä on vieraannuttanut kriitikoita ja varmasti osaa katsojistakin, mutta toisaalta tyyli on myös virkistävän raikas ja ei-pateettinen. Katsojaa ei vedetä surun syövereihin vaan tarjotaan näkymää siihen, miten tietyt ihmiset toimivat ja elävät tietyssä tilanteessa. Mahdollisuuksia uuteen elämään ei välttämättä käytetä ja elämä jatkuu niin kuoleman kuin lopputekstienkin jälkeen.

Pienen kuvausryhmän aidoilla paikoilla ilman statisteja kuvaama materiaali hengittää pohjoiseurooppalaisen näkemystä etelän auringosta ja ikuisesta lomatunnelmasta. Kamera seuraa Genovan vanhan osan katulabyrintteja ja auringossa kimaltelevaa merta turistin silmin, ulkopuolisena. Kaupunkikuva on toiminut yhtenä innoitteena koko elokuvalle, joten se näyttäytyy melkein yhtenä päähenkilönä. Surukuvauksen sijoittaminen paahtavan auringon alle pittoreskeihin maisemiin ei alleviivaa kärsimystä.

Nuori Perla Haney-Jardine on aloittanut elokuvauransa komean muistettavasti Kill Bill 2:ssa B.B. Kiddon roolissa. Colin Firthin englantilaista ahdistusta katsoo aina mielellään. Kaikki hahmot ovat todellisia, vaikka jäävät etäisiksi kuten ihmiset elämässä yleensäkin jäävät.

Genovasta jää päällimmäiseksi mieleen tunnelmia ja kuvia, joiden esittämisessä se on vahvimmillaan. Ei suuri elokuva, mutta miellyttävää katsottavaa laatuohjaajalta, joka saa vähemmillä aineksilla aikaan mielenkiintoisempaa jälkeä kuin monet ”suurten tunteiden” kuvaajat.