Dark Water - Tumma vesi kotikatsomo

Brasilialaissyntyinen ohjaaja Walter Salles on tarttunut Hideo Nakatan (Ringu 1-2, Ring 2) elokuvaan Dark Water ja siirtänyt vastaavat tapahtumat amerikkalaiseen miljööseen. Wallesin ohjauksista tunnetuimpia on esimerkiksi Che Guevaran varhaisista vaiheista kertova Moottoripyöräpäiväkirja (2004). Tavallaan on yllättävää, että hän on tämän jälkeen tarttunut japanilaiskauhun uudelleenversioimisen buumiin tai ylipäänsä kauhuun. Dark Water on myös hänen ensimmäinen englanninkielinen ohjauksensa.

Versio noudattaa orjallisesti Nakatan tarinaa. Yksinhuoltajan ongelmat ja harmaa betonilähiö ovat siirtyneet Manhattanin kupeeseen. Jennifer Connellyn (Unelmien Sielunmessu, Hulk) esittämä Dahlia painii huoltajuuskiistan keskellä. Hän joutuu huonontuneen taloudellisen tilanteen ajamana muuttamaan tyttärensä Cecin (Ariel Gade) kanssa halvempaan asuntoon Roosevelt Islandille. Kurjuus kärjistyy asuntoon tihkuvan veden myötä. Arjesta selviytyminen muuttuu kamppailuksi. Vesivahinko makuuhuoneen katossa laajenee, oudot tapahtumat lisääntyvät ja Cecin mielikuvituskaveri aiheuttaa päänvaivaa päiväkodissa. Lisäksi piinaavat muistot Dahlian lapsuudesta palaavat voimakkaina.

Roosevelt Islandin eristäytynyt tunnelma on merkittävä. Manhattanin vieressä oleva saari on lähellä, mutta kaukana. Ikkunasta avautuva maisema on lohduton harmaan betonin jatkuessa loputtomiin. Kasvoton, kylmä arkkitehtuuri toimii toki hedelmällisenä pohjana synkille ajatuksille, mutta tautologiana menettää teränsä. Ankea asuinrakennus on itsestään selvä outojen säväreiden tyyssija. Jännitettä hyvä äidin ja huonon äidin välillä on yritetty rakennella hienovaraisesti pala palalta, mutta stereotyyppisellä tavalla.

Keskeinen elementti elokuvassa on luonnollisesti vesi. Vesi merkitsee ja ennakoi yliluonnollista uhkaa kuten Ringissäkin. Veden tihkumisen läpi rakenteiden voidaan ajatella representoivan menneisyyden vuotokohtia, jotka liittyvät traumaattisen menneisyyden siirtymiseen tähän päivään. Kuten Nakatan elokuvassa, shokkiefektit on jätetty vähemmälle ja annettu tilaa melankoliselle maalailulle. Kauhu on psykologista, ennakoivaa ja tuhoon valmistautuvaa. Esimerkiksi äänimaailma myötäilee tehokkaasti Dahlian sisäistä kokemusta ja pahaa oloa.

Peter Postlethwaite (Isän nimeen, Viimeinen mohikaani) onnistuu vakuuttamaan talonmies Veeckinä eikä Jennifer Connellykaan tee huonoa roolisuoritusta. Pettymyksiltä ei kuitenkaan vältytä. Muutaman vuoden kestänyt kaunojen ja ringujen renkutus jatko-osineen tekee hieman hallaa myös Sallesin Dark Waterille. Näiden välinen raja kun on tummaan veteen piirretty viiva.