Soveliaasti rehellinen
Kaikilla vuosisadoilla on katsottu pitkään ihmistä, joka paljastaa liikaa sisintään. Rehellinen pitää olla, mutta soveliaasti. Tämä pätee erityisesti ihmisiin, jotka ovat erilaisia kuin muut, haavoittuvampia. Brokeback Mountain on rujo rakkaustarina kahdesta miehestä, jotka joutuvat kovaan paikkaan, yhteiskunnan normien ja omien halujensa väliin. Joskus ei edes rakkaus voi voittaa kaikkia esteitä, ainakaan näennäisesti. Ja joskus selviytymisen kannalta olennaisinta on se, että kulissit kestävät.
Vuosi on 1963, sijainti Wyomingin jylhä Brokeback-vuoristo. Siellä luonnon kauneuden ja julmuuden keskellä nuoruuden kiihkoon antautuvat maatila-apulainen Ennis Del Mar (Heath Ledger) ja rodeoratsastaja Jack Twist (Jake Gyllenhaal). Miesten välillä leimahtavalla rakkaudella ei kuitenkaan ole sijaa ahdasmielisessä maalaisyhteiskunnassa. Ennis ja Jack avioituvat tahoillaan – Ennis Alman (Michelle Williams) ja Jack Lureenin (Anne Hathaway) kanssa – saavat lapsia ja jatkavat varjoelämää. Brokebackin muisto ei kuitenkaan jätä kumpaakaan rauhaan, ja niinpä miehet aloittavat salasuhteen, joka jäytää molempia vuosien ajan, tosin eri syistä.
Elokuvassa onnellisuus määrittyy niiden hetkien kautta, jotka Ennis ja Jack kokevat Brokeback-vuorella. Kaikki muu on vain hengissä selviytymistä, pakollista kipristelyä. Brokeback saa tarinan edistymisen myötä oikeastaan kaksinaisen merkityksen. Toisaalta se edustaa niitä onnen tunteita, joita miehet voivat kokea ainoastaan siellä, keskellä ei mitään, ja toisaalta siitä tulee katkeruuden ja pettymyksien ilmentymä toteutumattomasta elämästä.
Ennisin ja Jackin välinen rakkaus on toiselle hetkellisesti kuulumisen tuskaa. Se on niin todentuntuista, hien, veren ja rään makuista, että sydäntä pakahduttaa. Hirveintä on katsoa unelmien vähittäistä särkymistä, tunteiden turtumista vuosien myötä. Miehiä sitovat paitsi vallitsevat sopivaisuussäännöt ja köyhyys, myös kykenemättömyys, ja ainakin Ennisin puolelta haluttomuus, nousta yhteiskunnan normeja vastaan. Ennisin syyllisyydenpuuskien tielle sijaiskärsijöiksi joutuvatkin hänen elämänsä naiset, vaimo ja tyttäret. Ledgerin esittämä Ennis on niin täynnä patoutunutta tunnetta ja ahdinkoa, että pahaa tekee. Alkuperäisen novellin kirjoittanut E. Annie Proulx onkin todennut, että Ledger tekee sen, johon Proulx ei itse kyennyt; herättää Ennisin eloon, tekee hänestä todellisen.
Brokeback Mountain on ensisijaisesti tekijöidensä näköinen elokuva, täydellisesti yhteen loksahtavien osien summa. Yhdeksi nykypäivän merkittävimmäksi ohjaajaksi noussut Ang Lee, käsikirjoittajakonkarit Larry McMurthy ja Diana Ossana, karun kauniista otoksistaan tunnettu kuvaaja Rodrigo Prieto (mm. 21 grammaa, Frida ja Amores perros) ja elokuvan koko näyttelijäkaarti ovat luoneet niin tajuntaan iskevän teoksen, että lopputulosta voi vain ihailla. Se on elokuva, johon ei voi suhtautua muutoin kuin tunteella. Tämä heijastuu niin upeista panoraamakuvista, täydellisesti valittujen päänäyttelijöiden kasvoilta kuin itse tarinan rosoisuudesta. Filmin loppukohtaus on sulaa kultaa.
Ohjaaja Lee käsitteli homoseksuaalisuusteemaa jo uransa alkupään elokuvassa Hääjuhla (1993), mutta kansainväliseen maineeseen hän nousi elokuvilla Järki ja tunteet (1995), Jäämyrsky (1997) sekä Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000). Lee on sanonut, että hän harkitsi jopa eläkkeelle jäämistä, ennen kuin Brokeback Mountainin tekeminen tuli mahdolliseksi. Tarinan vaikuttavuus imi kuitenkin miehen mukaansa, koska hän rakastaa omien sanojensa mukaan draaman tekemistä – se mahdollistaa ihmisyyden eri puolien tutkimisen intiimeimmällä mahdollisella tavalla. Ainoa seikka, mistä elokuvaa voi moittia, on naishahmojen yksitotisuus. He jäävät auttamattomasti statisteiksi ja toimivat lähinnä Ennisin ja Jackin välisen suhteen heijastuspintoina.
Brokeback Mountain opettaa sen, että vapaus on suhteellinen käsite. Oli sitten kyse vapaudesta rakastaa tai olla oma itsensä. Jokainen valitsee tässä tarinassa oman häkkinsä, toiset pyristelevät niistä ulos elokuvan lähetessä loppuaan, toiset pysyttelevät häkissä, vaikka ovi olisi hiukan raollaan. Elokuva esittää olennaisen kysymyksen, johon se ei edes yritä vastata: kuinka elämästä selviää, kun voimat menevät oman minän löytämiseen, tai mikä pahinta, sen kieltämiseen?
Toimituskunnan keskiarvo: 3,6 / 14 henkilöä
Seuraava:
Kätketty
Arvostelu elokuvasta Caché / Kätketty.
Edellinen: Three Extremes
Arvostelu elokuvasta Saam Gaang Yi / Three Extremes.