Kätketty kotikatsomo

Pitkä ja verinen Algerian sota (1954−1962) jätti syvät arvet sekä algerialaisten että ranskalaisten mieliin. Viidennen tasavallan (1958−) alkuvuosien hillittömän kasvun ja nousun aikana Ranskassa oltiin kuitenkin liian kiireisiä tekemään tilintekoa menneisyyden kanssa. Ranskan talous kasvoi kohisten, ja entisten siirtomaiden asukkaat toivotettiin avosylin tervetulleiksi kasvutalkoisiin. Nyt 2000-luvulla maton alle lakaistu menneisyys on alkanut kummitella. Elokuvassa Kätketty itävaltalaisohjaaja Michael Haneke tarttuu ranskalaisen perheen kautta kipeisiin aiheisiin, siirtolaisuuteen ja Algerian sotaan.

Anne (Juliette Binoche) ja Georges (Daniel Auteuil) Laurent ovat hyvin toimeentulevia valkoisia ranskalaisia. He ovat töissä kustantamossa ja televisiossa, ja järjestävät silloin tällöin illalliskutsuja sivistyneille ystävilleen. Pariskunnan teini-ikäinen poika Pierrot (Lester Makedonsky) harrastaa uintia. Eräänä päivänä Laurentien kotiovelta löytyy videonauha, jolle on salaa kuvattu perheen elämää. Nauhoja tulee lisää, ja kuvamateriaali alkaa video videolta yhä henkilökohtaisemmin viitata perheen isään Georgesiin. Keskiluokkainen arki alkaa järkkyä. Paljastuu, että Georgesin perheeseen kuului vuosia sitten myös algerialaissyntyinen poika Majid (Maurice Bénichou). Videonauhojen myötä kulissit alkavat sortua, ja salaisuudet paljastua.

Kätketty on elokuva ihmisistä, politiikasta, historiasta ja nykypäivästä. Elokuvassa itävaltalaisohjaaja Michael Haneke jatkaa Pianonopettajasta ja Funny Gamesistä tuttua ihmismielen syvimpien sopukoiden tutkiskelua. Kokeneet ranskalaisnäyttelijät tuovat elokuvaan varmuutta, rauhallinen kuvaus ja autenttinen äänimaisema tyyneyttä. Edes taitavat tekijät eivät kuitenkaan voi saada aikaan ihmeitä, jos tarinassa on vikaa.

Elokuvassa tuntuu olevan liikaa kaikkea. Siirtolaisuuden ja Algerian sodan lisäksi Kätketyssä vihjaillaan sekä Laurentin perheen mahdollisista sisäisistä ongelmista että Irakin sodasta. Katsojalle tarjotaan liian monia koukkuja, eikä hän lopulta enää tiedä, mihin niistä tarttua. Elokuvan punainen lanka katoaa. Jäljelle jää sekamelska menneitä ja nykyisiä, ranskalaisia ja vieraita, Laurentin perheen ja muiden ongelmia. Ranskan menneisyyttä tuntemattomalle yhtälö on lähes mahdoton.

Kuin aiheiden yltäkylläisyyden tasapainottamiseksi elokuva tyytyy kuvaamaan siirtolaisuutta ja menneisyyden haamuja vain ranskalaisperheen silmin, heidän arjestaan käsin. Samalla elokuvan algerialaissyntyiset henkilöt jäävät vain sivurooliin, vaikka juuri heissä olisi voinut olla elokuvan voimavara.

Kipeiden asioiden esittäminen kysyy rohkeutta. Cannesissakin palkittu Kätketty ansaitsee suuret kiitokset siitä, että se tarttuu rohkeasti erittäin vaikeaan aiheeseen. Aiheeseen, jota Ranskan viranomaiset eivät vielä kevään 2006 lähiömellakoidenkaan yhteydessä olleet valmiita käsittelemään. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että maton alta taitaa vielä Kätketyn jälkeenkin löytyä siivottavaa rohkeille elokuvantekijöille.