Amores Perros kotikatsomo

Bon Scott avasi aikoinaan Atlanticin studiolivessä Dog Eat Dog -kappaleen sanoilla: "Suurissa kaupungeissa, kuten New York, tätä tapahtuu koko ajan. Ja tämä biisi kertoo siitä." Siitä kertoo myös meksikolaisen Alejandro González Iñárritun esikoiselokuva Amores Perros. Suurkaupunki ei ole kuitenkaan New York, vaan vieläkin kaoottisempi Mexico City, mutta maailma on kaupungista riippumatta sama raadollinen paikka ikuiselle ja säälimättömälle kilpailulle elämässä, jossa ihminen tekee aina ratkaisunsa itselleen.

Episodimaisuus ei ole uusi oivallus elokuvan kerronnassa, mutta ei käy kieltäminen etteikö Quentin Tarantinoa voida kiittää eri aikatasoilla liikkuvan episodirakenteen vakiintumisesta valtaelokuvassakin ymmärrettäväksi kerronnan konventioksi. On vaikea olla mieltämättä Amores Perrosin avautumista veriseltä auton takapenkiltä kerronnalliseksi kädenheilautukseksi Tarantinon Reservoir Dogsille. Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Siinä missä Tarantino pohdiskeli esikoisessaan miehisen lojaliteetin rujoutta, Alejandro González Iñárritu tapailee filosofisesti ihmisen syvimpiä merkityksiä tavalla, joka mahdollistaa elähdyttävän moninaisia tulkintoja.

Ihmistä, kuten muitakin eläimiä, ajaa eteenpäin luonnollinen, elämän mahdollistava kilpailuvietti. Terveessä luomakunnassa kilpailu on suoraviivaista vahvemman voiton tavoittelua, mutta ihmisellä se on moraalin vääristämää inhimillistä tuskaa tuottavaa oman edun tavoittelua. Turha väittää muuta, sillä ihmisellä on ainutlaatuinen kyky olla näkemättä keinojensa lopullista vääryyttä. Tavoitellessaan itselleen hyvää ihminen aiheuttaa muille pahaa, väistämättä. Saavuttaakseen hyvän ihmisen olisi kyettävä hylkäämään ajatuksensa omasta itsestään.

Alejandro González Iñárritun elokuvassa tematiikka asetetaan ikiaikaisiin asetelmiin: veli tavoittelee veljensä statusta, mies tavoittelee nuorempaa naista, nainen tavoittelee kauneutta ja vanha mies hakee anteeksiantoa. Nuoruus edustaa voimakasta ja harkitsematonta toimintaa, keski-ikä harkittua vääriin ratkaisuihin johtavaa valintojen tekoa ja vanhuus anteeksiannon hakemista ja elämänsä lopullista ymmärtämistä. Elokuvassa päähenkilöiden tavoitteita edustavat heidän koiransa. Hyvän ja pahan problematiikasta tietämättömät koirat selviytyvät voittajina siinä missä heidän ihmisensä sortuvat moraalivammaisina olentoina häviäjiksi. Vain elokuvan vanhus oivaltaa lopussa olla ajattelematta itseään ja ymmärtää elämän lopullisen mustavalkoisuuden. Tappajakoira opettaa tappajalle ihmisenä olemisen ohjenuoran, todellisen ihmisen moraalin. Valinnan tehdessään vanhus asettuu omalle paikalleen, elokuvan ainoaksi oikeaksi ihmiseksi ja koiran isännäksi.

Amores Perrosista on joissakin kirjoituksissa puhuttu koiraihmisten elokuvana. Tämä kertoo valitettavasti urbanisoitujen ihmisten ymmärtämättömyydestä koirien symboliikkaa ja merkitystä kohtaan niin elokuvassa kuin elämässäkin. Vain eläin voi osoittaa ihmisen olevan ihminen. Tämän tiedostamiseksi ei tarvitse olla koiraihminen - ja kuriositeettina mainittakoon, että monelle koiraihmiselle elokuvan, todellisessa elämässä puistattavan raa’at, koiratappelut ovat todennäköisesti hyvin vastenmielisiä - vaan ymmärtää ne elämän säännöt, jotka ovat määrittäneet meille ihmisen aseman. Toisaalta, kieltämättä eläinten parissa elävät ymmärtävät nämä säännöt huomattavasti paremmin kuin pikkusormiaan sievistelevät keikaroitsijat.

Esikoiselokuvaksi Amores Perros on poikkeuksellisen väkevä. Episodikerrontaa hiottiin ohjaajan mukaan peräti kolme vuotta, ja lopputulosta voi pitää mestarillisena, vaikka kaksi ja puolituntisen elokuvan kerronta tapaileekin sujuvuutensa rajoja keskimmäisessä episodissaan. Kerronnan taiturimaisuutta merkittävämpänä pidän kuitenkin elokuvan harvinaislaatuista kypsyyttä pohtia ihmisyyttä. Elokuvan lopettava viisaus on reaalitodellisessa karuudessaan syvälle mieleen painuva: "Olemme myös sitä, minkä olemme kadottaneet." Ja kuinka paljon olemmekaan kadottaneet.

DVD / kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.68:1; ääni: Dolby Digital 5.1; tekstitetty; Extra Features: biographies, interviews (4’14"), trailers (2 kpl), the making of (15’37").