Twilight – Aamunkoi: osa 1 valkokangas

Stephanie Meyerin luoman Twilight-kirjasarjan päätöselokuva on jaettu kahtia. Aamunkoi: osa 1 saapuu nyt saagan fanien ihasteltavaksi, jälkimmäinen kaiketi vuoden päästä. Aiemmat osatkin, Twilight – Houkutus (2008), Twilight – Uusikuu (2009) ja Twilight – Epäilys (2010) nähtiin teattereissa tiuhaan tahtiin.

Vampyyri-Edward (Robert Pattinson) ja ihmis-Bella (Kristen Stewart) rakastuivat jo heti ensimmäisessä osassa ja menevät nyt, Bellan ollessa 18-vuotias, naimisiin. Bella vaikuttaa tästä pikemminkin ahdistuneelta kuin iloiselta ja Edwardillakin on omantunnon kolkutuksia. Miten vampyyri ja ihminen voivat esimerkiksi toteuttaa yhteistä seksuaalisuutta, kun toisella on tahattoman mahtavat fyysiset voimat? Suurin osa rakastuneiden perheistä ja ystävistä on kuitenkin liiton takana ja muutenkin sulassa sovussa keskenään.

Tässä tavallaan kiteytyy Twilight-sarjan suurin ongelma: vampyyrit ovat yhteiskuntaan sopeutuneita, ihmisten kanssa rauhan tehneitä, jo ajat sitten kiehtovan vaarallisuutensa ja eroottisuutensa kadottaneita harmaahipiäisiä. Niiden merkittävin konflikti on vanha kina ihmissusien kanssa, mikä tuntuu päälle liimatulta. Kun Bella oletettavasti tulee elokuvassa ikuisuuden kestävällä kuherruskuukaudella raskaaksi, suuttuvat siitä ihmissudet, eivät ihmiset. Tälle tematiikalle kaksituntinen elokuva pitkälti rakentuu.

Toinen näennäispohdinta keskittyy Bellan ja Edwardin väliseen suhteeseen ihmisenä ja vampyyrina. Olisiko Bellan pitänyt antaa muuttaa itsensä vampyyriksi naimisiin mennessään? Seksi näet on epäsuhtaista epäinhimillisen ja inhimillisen olennon välillä, ja Edward pelkääkin vahingossa satuttavansa rakasta tuoretta siippaansa. Tarinan suhde seksiin ja parisuhteeseen on hirmu konservatiivinen. Ensinnäkin, etenkin naisen pitää odottaa seksiä avioliittoon asti, ja toiseksi, sittenkin seuraukset voivat olla kauheita, kuten tässä tapauksessa.

Bellan raskaus ei ole ihan tavanomainen, vaan vampyyrin siittämä jälkeläinen omaa samoja piirteitä kuin esimerkiksi Rosemaryn painajaisen (1968) vaavi. Elokuvan loppupuoli keskittyy Bellan olotilan huononemiseen ja tämän hengissäpitoyrityksiin.

On harmillista, että helpon ivan kohteeksi usein joutuvan romanttisen tyttökulttuurin tämän hetken suurinta suosiota nauttiva ilmiö on näin ansiottomasti toteutettu. Elokuva mataa paikallaan ja tähän asti ehtineiden hahmojen olettaisi kasvavan tai saavan särmiä, mutta ei. Bella on myös jatkuvasti omituisen ahdistunut ja passiivinen, joskaan ei muissakaan mitään räiskyvää läsnäoloa ilmene.

Vampyyreihin yleensä latautunutta kauhua, jota olisi kaivannut alleviivatun romantiikan vastapainoksi, ei elokuvassa ole nimeksikään. Miksi kesyttää ja valjastaa vetoava ja myyttinen hahmo näin sopuisiin ja mielenkiinnottomiin tarkoituksiin?