Kinsey valkokangas

Tohtori Alfred Kinsey kohahdutti Yhdysvaltain konservatiiveja jo kauan ennen Janet Jacksonin tissiä. Kinsey oli biologi, joka tutki pitkään hyönteisiä ennen kuin siirtyi ihmisten käyttäytymisen tarkasteluun. Vuonna 1948 hän julkaisi tutkimuksensa Sexual Behavior in the Human Male, jossa laajan haastattelumateriaalin pohjalta pyrittiin hahmottamaan amerikkalaisten miesten seksielämää. Kirjasta tuli bestseller ja sensaatio. Se muutti amerikkalaisten tapaa ajatella seksistä ja oli osaltaan aiheuttamassa 1960-luvun seksuaalista vallankumousta.

Bill Condon on ohjannut Kinseystä kohdettaan kunnioittavan elämäkertaelokuvan. Kinsey on kronologisesti etenevä tarina miehestä, joka murtautuu vahvan saarnaajaisänsä ikeestä oman elämänsä sankariksi. Seksi ei suinkaan ole Kinseylle (Liam Neeson) itsestäänselvyys tutkimuskohteena, vaan hän ajautuu tutkimaan sitä huomatessaan, ettei asiallista tietoa löydy oikein mistään. Pikku hiljaa homma paisuu ja Kinsey tutkimusryhmineen ryhtyy tekemään valtavaa haastattelututkimusta amerikkalaisten seksuaalikäyttäytymisestä. Elokuvan keskeisessä kohtauksessa Kinsey julistaa Sibeliuksen viulukonserton säestämänä, ettei yhteiskunnan luomien keinotekoisten tapojen pitäisi kahlita seksuaalisuuttamme. Tästä eteenpäin hän itse alkaa tutkimisen ohella toteuttaa seksuaalisia fantasioitaan.

Parhaimmillaan Kinsey on tikahduttavan hauska sukellus aikaan, jolloin seksi todellakin oli tabu. Katsojilta irrotetaan ehkä turhankin monet naurut parisuhteeseen ja seksiin liittyvällä tilannekomiikalla. Elokuvan venytettyä loppua lukuun ottamatta ei kovaa vastarintaa Kinseyn tutkimuksille näytä olevan. Muutenkin koko tutkimustouhu näytetään iloisen vapaata seksiä harrastavan porukan yhteispelinä. Hauskaa on, vaikka välillä Alfa-uros Kinsey sanoo muutaman varoittavan sanan. Tuskin 1940-luvun lopulla oli ihan näin helppoa tehdä seksuaalista vallankumousta. Muutenkin Kinseytä kohdellaan elokuvassa silkkihansikkain. Aivan kuin kyseessä olisi perikunnan tilaama kuvitus suurmiehen elämästä.

Kinsey on kuitenkin laadukas ja älyllinen elämäkertaelokuva, joka hätkähdyttää aiheellaan. Harvoin nykyisinkään otetaan härkää sarvista kiinni yhtä suorasukaisesti kuin tässä elokuvassa. Ei ainakaan Amerikassa. Elokuvan roolitus on osuva, varsinkin Kinseyn vaimoa Claraa näyttelevä Laura Linney piirtää valkokankaalle jälleen erinomaisen aikuisen naisen muotokuvan.