Tuulen laakson Nausicaä valkokangas

Hayao Miyazakin omaan seitsemänosaiseen mangakirjasarjaan perustuvan, vuonna 1984 valmistuneen Tuulen laakson Nausicaän menestys antoi Miyazakille ja Isoa Takahatalle mahdollisuuden perustaa oma tuotantoyhtiö ja alkaa tehdä animaatioelokuvia siten kuin he halusivat. Näin sai alkunsa maineikas Studio Ghibli, japanilaisen pitkän anime-elokuvan kansainvälisesti tunnetuin ja taiteellisesti arvostetuin tuotantoyhtiö.

Piirretty tieteisfantasia Tuulen laakson Nausicaä sijoittuu aikaan, jolloin on kulunut tuhat vuotta Seitsemän Päivän Tulesta, joka tuhosi lähes koko maapallon. Saastemeri valtaa alaa ja uhkaa ihmiskunnan rippeitä. Tuulen laaksossa asuvat ihmiset elävät rauhaisasti tuulienergiaa hyödyntäen ja suojellen viimeisiä puhtaita metsiä. Elokuvan nimihenkilö Nausicaä on laakson nuori prinsessa, joka seikkailee saastuneella alueella lennellen liidokillaan, keräten hyödykkeitä ja väistellen saastemeren valtaisia ja väkivaltaisia hyönteisiä. Laakson rauha järkkyy, kun toisen valtakunnan alukset laskeutuvat paikalle pahat mielessään.

Nausicaässa on jo nähtävissä paljon Miyazakin menestyksen elementtejä, mutta ohjaajansa varhaiseen tuotantoon kuuluvassa elokuvassa piirrosjälki ei ole vielä hioutunut nykyisiin mittoihinsa, vaikka osaavaa tietysti jo onkin. Hahmoissa on nytkin näkyvissä yksi Miyazakin vahvuuksista. Ilmojen halki liidokillaan kulkevan prinsessa Nausicaän olemus muistuttaa luudallaan lentelevää Kikiä Kikin lähettipalvelusta (1989). Samoin hahmossa on paljon Naapurini Totoro -elokuvan (1988) vanhempaa siskoa, Satsukia. Näihin kahteen Miyazakin tyttöhahmoon verrattuna Nausicaä elää kuitenkin väkivaltaisessa maailmassa ja on rauhantahtoisuudestaan huolimatta itsekin taistelija, joka on jopa valmis vaikka surmaamaan vastustajansa keraamisella miekallaan.

Pitkään sarjakuvaan pohjautuvana Nausicaä on myös tarinaltaan aikuisempi, ja siksi myös pelottavampi ja synkempi, kuin esimerkiksi edellä mainitut hyvinkin pienille katsojille sopivat Miyazaki-animaatiot. Sen maailmassa on paljon enemmän kuolemaa ja väkivaltaa kuin esimerkiksi Henkien kätkemän (2001) sinänsä oudossa aaveiden ja henkiolentojen surrealistisessa maailmassa. Tieteisfantasian tarinakaan ei kulje aivan niin sujuvasti kuin monissa myöhemmissä seuraajissaan. Lähes kaksituntisena elokuva on hieman liian pitkä ja osittain aivan turhan episodimainen, varmaankin juuri moniosaisen alkuperäisteoksen johdosta.

Tuulen laakson Nausicaä on monilta osin selkeä esikoistuotanto, ja siksi se saakoon paljon anteeksi pelkästään Studio Ghiblin alullesaattajana. Se ei kuitenkaan mielestäni ole mikään ehdoton mestariteos, vaikka vannoutuneimmat Ghibli-fanit elokuvaa ehkä sellaiseksi kutsuvatkin.