Naapurini Totoro valkokangas

Henkien kätkemän (2001) ja Liikkuvan linnan (2004) saavuttama suuri suosio on tuonut Hayao Miyazakin uran alkupuolen elokuvan Naapurini Totoron (1988) elokuvateattereihin. Vaikka elokuva on nimellä Näkymätön ystävä Yleisradion kanavilla jo muutamaan kertaan esitettykin, puhkeaa se oikeuksiinsa valkokankaalla. Pelkästä rahastuksesta ei siis ole kysymys tämän klassikon kohdalla.

Sisarukset Satsuki ja Mei muuttavat isänsä kanssa kaupungista ränsistyneeseen taloon riisipeltojen keskelle. Äidin ollessa sairaalassa ja isän työskennellessä yliopistolla, Satsukista on tullut perheen vastuunkantaja ja äitihahmo. Hänen aloittaessaan koulunkäynnin Mei jää kotiin ja tutustuu pian takapihalla kuljeskeleviin olentoihin, jotka johdattavat pikku tytön hyväntahtoisen Totoro-peikon maailmaan.

Naapurini Totoro on tarinana hieno osoitus mielikuvituksen vallasta. Mystisyyttä pursuava ympäristö muuttaa ullakolla leijailevat nokipallot eläviksi satuhahmoiksi ja bussit jättiläiskokoisiksi kissoiksi. Taikuus odottaa joka kulman takana, jos siihen vain jaksaa uskoa. Koulunsa aloittanut Satsuki on juuri siinä iässä, jolloin kiinnostus taruhahmoihin on sammumassa, mutta Mein vilpitön usko tapaamaansa metsänhenkeen tempaa myös isosiskon mukaansa.

Vaikka Naapurini Totoro on tehty jo miltei kaksikymmentä vuotta sitten, ei se ole menettänyt viehätystään. Värikylläinen maailma syttyy eloon varjoisten metsien ja auringon valossa kylpevien riisipeltojen kautta. Se vetää vertoja uudemmille Miyazakin elokuville visuaalisuudessaan erottuen niistä kuitenkin valoisuudellaan.

Elokuva on käännetty suomen kielelle suureen levitykseen tulleissa kopioissa. Vaikka suomalainen versio ei aivan samalle energiatasolle japanilaisen version kanssa pääsekään, on se taidolla tehty ja toimiva. Onkin hienoa, että myös pienemmät katsojat voivat tutustua Miyazakin unenomaiseen maailmaan, joka tarjoaa hienon vastapainon Disney-elokuvien tarinoille.

Valoisa elokuva elää omassa maailmassaan, jossa kyynisyyttä ei ole olemassa eikä loogisuus ole välttämätöntä. Naapurini Totoro rohkaise uskomaan asioihin, joita järki ei tunne. Vain lapsenmieliset pystyvät näkemään salaisen maailman, mutta Miyazaki pystyy loihtimaan sen myös niiden nähtäville, joilta se aikoinaan on unohtunut.