The Strangers valkokangas

Elokuvantekijät, nuo aikansa audiovisuaaliset tulkitsijat, ovat vuosikymmenestä toiseen tuoneet valkokankaalle ihmisten suurimmat pelot kauhuelokuvien muodossa. Ahdistusta ovat herättäneet niin luonnonkatastrofit, eläimet, avaruusoliot, kummitukset kuin epäonnistuneet tieteelliset kokeilut. Vuosituhannen vaihteessa, sähköisen kommunikaation ollessa läsnä kaikkialla, on yksin jäämisestä ja inhimillisen kontaktin puutteesta syntynyt uudenlaisia pelkotiloja. Näistä pelottavin eli anonyymi väkivalta on aiheena kauhutrillerissä The Strangers.

Piina alkaa nuorenparin (Tyler ja Speedman) ajomatkalla appivanhempien kesäasunnolle ystävien häiden jälkeen. Illan aikana kiristyneitä välejä yritetään paikkailla, kunnes oveen koputetaan, ja parisuhdeongelma saa väistyä astetta tärkeämmäksi muodostuvan toiminnan, eli hengissä selviämisen tieltä. Joukko tuntemattomia on varsin karmivalla tavalla päättänyt rikkoa sympaattisen pariskunnan kotirauhan.

Vieraan ihmisen veren vuodatusta ilman kummempaa syytä käsitteli myös Michael Haneken absurdissa Funny Gamesissa (1997 ja edellä mainitun re-make Yhdysvalloissa 2007). Vaikka The Strangers jää taiteellisuudessa ja henkilögalleriassa huomattavasti jälkeen, on sen veret seisauttava pelottelu niin ahdistavaa, että elokuvan nähtyään tekee mieli mennä kotiin katsomaan Bambia videolta. Jännitystä siis riittää, mutta tuskanhiki itsessään ei tee kauhuelokuvasta hyvää, jos juoni on vajaa eikä elokuvassa ole mitään muuta sisältöä. Samat taustapirut ovat tuottaneet elokuvallisesti parempiakin puistatuksia, kuten upean visuaalisen Ringin (2002).

The Strangersin vähäiset tapahtumat sijoittuvat yhteen rakennukseen ja sen pihapiiriin, samalla tavalla kuin Haneken kidutuksessa. Funny Gamesin valkoisiin pikeepaitoihin ja puuvillahanskoihin sonnustautuneet naapurinpojat olivat kuitenkin mielenkiintoisempia vihollisia kuin The Strangersin lasten naamareilla varustautuneet tunkeilijat. Eniten naamiot ahdistavat siinä vaiheessa, kun ne on aika riisua.

Onnettoman paljon The Strangersin draama painottuu mobiilipuhelimien varaan. Joko kännykkä on jäänyt autoon, akku on lopussa tai joku on napsaissut laturista johdon poikki. Tavallaan kännykkäpulmat symboloivat elokuvan keskeistä teemaa, eli kommunikoinnin vaikeutta, johon viittaavat myös pääparin välinen suhde sekä tunkeilijoiden epäinhimillisyys ja vieraus.

The Strangers on kokoelma sydänalaa ahdistavia säikäytyksiä, jotka päättyvät tasan niin tylysti kuin odottaa voi. Kokemus onkin lähempänä psykologisen sietokyvyn testiä kuin elokuvaa. Katsojaa piinataan, kunnes stressitaso on niin korkealla, että elokuva ei voi jatkua enää minuuttiakaan kauempaa. Eikä vain siksi, että tarinan köyhä draama on kulutettu loppuun. Herkkäsieluiset jääkööt suosiolla kotiin.