The Rite valkokangas

Vanhassa vara parempi, ainakin manauselokuvien suhteen. Uusia yrittäjiä tulee tasaista tahtia, kuten viimevuotinen Viimeinen manaus, mutta lähelle vuoden 1973 Manaajan järisyttävää tehoa ei yksikään ole päässyt.

The Ritessäkin pilaillaan Manaajan kustannuksella, vaikkei siihen varaa olisi. Mitä odotit, pyöriviä päitä ja hernesoppaa," kysyy Anthony Hopkinsin näyttelemä veteraanimanaaja uudelta tulokkaalta. Kommentti viittaa tietysti Manaajan kuuluun kohtaukseen, jossa nuori Linda Blair demonin riivaamana oksentaa vihreää limaa.

Manaajan teho ei kuitenkaan syntynyt sen tehosteista – minkä takia elokuva on edelleen vaikuttava – vaan taitavasta kerronnasta ja arkipelkojen käsittelystä. The Ritessä on Manaajan tapaan vakava pohjavire ja se tekee pintapuolisesti pesäeroa muihin genren elokuviin, mutta se ei pääse pintaa syvemmälle käsittelemissään teemoissa.

Alussa asetelma on mielenkiintoinen. Päähenkilö on nuori pappiskokelas Michael Kovak (Colin O’Donoghue), joka kirkon tarjoaman opintolainan velvoittamana matkustaa Roomaan manaajakoulutukseen, vaikkei haluaisi edes vannoa pappisvalaansa. Rationaalinen, psykologiaa opiskellut Kovak kyseenalaistaa saamaansa koulutusta ja riivauksen todellisuutta. Hopkinsin näyttelemästä isä Lucasista ei ota selkoa onko hän huijari vai ei. Näyttelytyö on genren keskimääräistä tasoa paljon parempaa, ja etenkin Hopkinsin rooli kesken manauksen kännykkään vastaavana omintakeisena manaajana on herkullinen.

Ohjaaja Mikael Håfström ei sorru säikyttelyyn ja toimintaan vaan rakentaa tunnelmaa hitaasti. Alussa tämä toimii hyvin, mutta liian pian alun jälkeen pelin henki selviää, eikä elokuvalla ole sen kummempaa tarjottavaa. Uskonkysymyksiä ei käsitellä kiinnostavasti tai monisävyisesti. Kovakin jaakobinpaini ei ole mielenkiintoista katseltavaa, koska hahmo itsessään ei ole kovin moniulotteinen, ja koska katsojalla ei elokuvan puolivälin jälkeen ole enää mitään epäilystä siitä, ovatko riivaukset totta vai ei.

Kunnianhimoisesti loppuhuipennuksessa ei ole kyse mäiskeestä vaan mielten mittelöstä, mutta vaikuttavaan lopputulokseen eivät elokuvan pelimerkit riitä. Tätä myös elokuvan ikäraja rampauttaa – K13-elokuvassa ei kovinkaan pahoja sutkautuksia voi ladella. Tämän takia demoni vaikuttaa odotuksiin nähden lähinnä nilkkoja potkivalta riiviöltä eikä Saatanan kätyriltä.

Elokuvan perustuu alkutekstien mukaan tositapahtumiin, mikä harvoin on hyvä merkki. Isä Kovakin esikuva on Gary Thomas, josta toimittaja Matt Baglio julkaisi muutama vuosi sitten kirjan The Making of a Modern Exorcist. Totta tai ei, mieluummin sitä katselisi niitä pyöriviä päitä ja hernesoppaoksennusta kuin itsensä liian vakavasti ottavaa elokuvaa, jolla ei ole mitään sanottavaa.