Rottatouille valkokangas

Elokuvan luonnehtiminen koko perheen elokuvaksi ei ole mikään kehu. Pyrkimys tarjota jokaiselle jotakin johtaa usein hajuttomaan ja mauttomaan lopputulokseen, sellaiseen harmittomaan pätkään, jossa on paitsi pieniä katsojia viihdyttävää vauhtia myös aikuisyleisölle suunnattuja vinompia vitsejä intertekstuaalisilla viittauksilla höystettynä. Ansioituneen Pixar Studion (Ötökän elämää, Toy Story, Nemoa etsimässä) uutuus Rottatouille on kuitenkin koko perheen animaatio, joka onnistuu monikerroksisuuden tavoitteessaan hyvin.

Oman tien löytämisestä ja intohimon seuraamisesta kertova Rottatouille sijoittuu Pariisiin ja gourmet-ruoan maailmaan. Elokuvan päähenkilö on nuori Remy-rotta (suomeksi dubatussa versiossa Aksu Palmén), joka rakastaa intohimoisesti ruokaa ja ruoanlaittoa. Remyn perhe ja ystävät eivät ymmärrä nuorukaisen innostusta ruokaharrastukseen saati tämän avoimesti osoittamaa inhoa lajitovereidensa satunnaista ja kovin epäterveellistä ruokavaliota kohtaan. Lisäksi rakkaus ruokaan vie Remyn ihmisten, rottien perivihollisten, maailmaan. Lajitoverit vierastavat inhimillistä ja kunnianhimoista Remyä, ja kun ihmisten suhtautuminen keittiössä vilistäviin siimahäntiin on mitä on, ei ruoanlaittoa rakastavan rotan tie ole helppo.

Oman yhteisönsä menettämisen uhallakin Remy seuraa kutsumustaan. Sattuman ja sinnikkyyden ansiosta nuorukaisen lahjat huomataan ja rotalle avautuu tilaisuus elää unelmaansa esikuvansa, mestarikokki Gusteaun, keittiössä. Rinnalleen Remy saa valikoituneen joukon rottia ja ihmisiä.

Seikkailun edetessä lajeille ominaiset piirteet sekoittuvat tehokkaasti rottien paljastaessa inhimilliset puolensa ja ihmisten omat rottamaisuutensa. Yksi Rottatouillen hienouksia onkin animaatioille epätyypillisen sävykäs henkilögalleria. Hahmot eivät ole yksiselitteisesti sitä tai tätä, vaan ristiriitaisen moniulotteisia ja siten uskottavia. Jopa pienessä, mutta tärkeässä sivuroolissa vilahtava ruokakriitikko on kuvattu kovaa pintaansa syvemmältä. Pienillä keinoilla ja vain muutamassa kohtauksessa synkästä kulkijasta kuoriutuu harvinaisen puhutteleva hahmo.

Rottatouille on pintatasoltaan hauska, värikäs ja vauhdikas kokemus niin pienille kuin suurillekin katsojille. Sen animointi on elävää, varsinkin ruokien ja viinin ilmentämisessä on onnistuttu erinomaisesti. Menevän pinnan alta paljastuu myös syvyyttä ja sävyjä: elokuva käsittelee onnistuneesti suuria teemoja, kuten ennakkoluuloisuutta, erilaisuuden hyväksymistä sekä itsenäisyyden ja yhteisöllisyyden välistä raastavaa ristiriitaa. Samalla elokuvan onnistuu kertoa tuoreesti ja liikuttavasti tuttu tarina siitä, kuinka tärkeää on yhtäältä olla rohkeasti oma itsensä ja toisaalta hyväksyä myös muut sellaisina kuin nämä ovat, olivatpa he sitten rottia, ihmisiä tai jotain siltä väliltä.

Pituutta seikkailulla on kokonaista kaksi tuntia ja se on liian paljon animaatiolle. Tiivistämisen ja karsimisen varaa olisi ollut ja se olisi tehnyt kokonaisuudesta napakamman ja vielä puhuttelevamman. Myös lukuisien sivuhenkilöiden karsimista olisi voinut harkita, sillä heidän seuraamisensa vie paikoitellen turhaa tilaa tarinalta ja keskushenkilöiltä.

Puheet suomeksi dubattujen elokuvien tason nousemisesta ovat ainakin Rottatouillen tapauksessa perusteltuja – siksi hyvin suomalaiset ääninäyttelijät haasteestaan selviävät. Pääroolissa ristiriitaisena, uskottavana ja pidettävänä Remy-rottana loistaa sävykäsääninen Aksu Palmén. Tv-kokki Jyrki Sukula on tunnetusti rento supliikkimies ja samalla vaivattomalla luonnollisuudella mies hoitaa valkokangasdebyyttinsäkin. Sivurooleissa kuullaan muitakin televisiosta tuttuja kokkeja, Sami Garamia ja Aki Wahlmania. Jorma Uotinen on oiva valinta keittiön julmailmeisen diivan, Skinnerin, rooliin.

Elokuvan nimen olisi voinut jättää suomentamatta. Ratatouille on perinteinen ranskalainen vihannesmuhennos, jolla on keskeinen rooli eräässä elokuvan avainkohtauksista. Sanaleikki ratatouillesta rottatouilleen on epäonnistunut, sillä ajatus muhennetusta rottapadasta on paitsi vastenmielinen myös ristiriidassa elokuvan sisällön kanssa.

Rottatouille on pieni suuri tarina rohkeudesta, rakkaudesta ja erilaisuuden hyväksymisestä. Hyvien ääninäyttelijöiden ja mainion animoinnin ansiosta elokuva jaksaa kantaa, vaikka loppupuolellaan ylipitkä kokonaisuus hieman notkahteleekin.