Gangs Of New York kotikatsomo

Martin Scorsesen suurprojekti sai ensi-illassa ristiriitaiset arviot, eikä ihme. Gangs of New York on ohjaajansa klassikkojen tapaan kerroksellinen, hermostunut, häiritsevän väkivaltainen ja epätasapainoiselta näyttävä elokuva, jonka sulattaminen vaatii useampia katselukertoja. Elokuvaa on turha verrata Scorsesen mafiakuvauksiin, sillä ohjaajan omaa tuotantoa mielekkäämpi vertailukohta on Hollywoodin historiallisen elokuvan perinne.

Gangs of New York edustaa aivan päinvastaista historiakuvaa kuin anakronistisen ja paatoksellisen The Patriotin kaltaiset lippujenliehutukset. Sen kuvaama menneisyys on julma ja ristiriitainen, väkivaltainen ja epäoikeudenmukainen. Yhdysvaltain 1800-luvun kaupunkihistoriaa ei liene valkokankaalla käsitelty niin rohkeasti ja kantaaottavasti koskaan aiemmin. Lännenelokuvien perinteessä kaupunkeihin assosioituu yhteiskunnallinen järjestys ja sivistys sekä toisaalta rappio ja arvotyhjyys, mutta tosiasiassa itärannikon nopeaa tahtia kasvaneet kaupungit eivät olleet joutilaan luokan rauhallisia asuinsijoja. Pikemminkin niihin sopivat Karl Marxin tai Charles Dickensin kuvaukset Lontoon kurjaliston elinolosuhteista. Uusien siirtolaisten tulva ja kaupunkisuunnittelun sekä järjestysvallan laiminlyönnit loivat New Yorkin Five Pointsin tapaiset slummialueet, joiden omalakisuus saattoi olla vielä väkivaltaisempaa kuin lännessä. Gangs of New York kuvaa tätä jengisotien, muukalaisvihan ja poliittisen korruption maailmaa ilman pehmentäviä kaunisteluja.

Toinen katselukerta korostaa elokuvan ansioita historiallisena elokuvana, mutta myös sen dramaturgisia puutteita. Tietystä epävarmuudesta keskeisten ratkaisujen suhteen kertoo käsikirjoituksen vielä kuvausvaiheessa jatkunut tohtorointi. Day-Lewisin Teurastaja-Bill on elokuvan musta aurinko, jonka pelottavan uskottava valovoima peittää tyystin taakseen DiCaprion ja Diazin roolihahmot. Detaljien runsaudesta huolimatta Scorsese pelkistää tarinan liiankin ennalta arvattavaksi kolmiodraamaksi. Niinpä kuvauksellisesti ja lavastuksellisesti häikäisevän elokuvan juoni on kostoteemoineen ja uskonnollisine viittauksineen lopulta yllättävän ohut ja hetkittäin jopa kliseinen.

Elokuva on jaettu kahdelle dvd-levylle, ja mukana on lisämateriaalia, kuten Discovery Chanelin dokumentti New Yorkin 1800-luvun historiasta. Dokumentti valaisee kiinnostavasti jengien syntyvaiheita ja politiikan korruptiota, mutta sitä vaivaa puffimainen toteutus ja kritiikittömyys. Scorsese tarinoi kommenttiraidalla niitä näitä, liikkuen enemmän yleisellä tasolla kuin yksittäisissä kohtauksissa. Kun tuotantoprosessi on ollut niin pitkä, poistettuja kohtauksia olisi taatusti ollut tarjolla. Toisaalta niitä ei haluttu ehkä tuoda tähän, Scorsesen mukaan kun elokuvaa leikattiin niin moneen kertaan uudestaan ettei "lopullista" ohjaajan versiota olekaan.

Kommenttiraidalla Scorsese toteaa, että Gangs of New York on viimeinen historiallinen elokuva, jonka kuvauksiin rakennetaan näin isot lavasteet. Itsekehu voi pitää paikkansakin, sillä kukapa viitsisi enää ottaa moista vaivalloista riskiä, kun kaikki sujuu kätevämmin tietokoneilla. Roomaan Cinecittàn studioille rakennettu 1800-luvun Five Points edustaa pikkutarkkuudessaan klassisen Hollywoodin huolellista suureellisuutta, joka on jo vuosia sitten väistynyt uuden teknologian tieltä. Pienimpiinkin yksityiskohtiin on satsattu hartaudella, joka on makkaratehtaan periaatteella nykyään toimiville megatuottajille vierasta.

Ensi-illassa moni varmaan tulkitsi lopun kuvat New Yorkista jonkinlaisena syksyn 2001 jälkeisenä pakollisena patriotismina, mutta kyse ei ole siitä. Päinvastoin, U2:n biisin sanat konkretisoivat hienosti elokuvan sanoman Yhdysvaltain historian eräästä suuresta paradoksista. Amerikkalaisen unelman rakensivat köyhät siirtotyöläiset, varkaat ja murhamiehet. James Ellroy toteaa Amerikan Tabloidin alkusanoissa, että Yhdysvallat ei ole koskaan ollut viaton. Samat sanat sopivat Gangs of New Yorkin maailmaan. Puhtaan ja viattoman menneisyyden ihannoinnin sijaan se paljastaa, kuinka syvällä suurkaupunkien väkivaltaisen kulttuurin juuret ovat Yhdysvaltain historiassa. Siksi se on - puutteistaan huolimatta - merkittävä historiallinen elokuva.