Rakkauskirje elokuvalle

Martin Scorsesesta voi ilman yli-innokkaaksi fanipojaksi leimautumisen uhkaa puhua elävänä legendana. Vaikka herran filmografia kattaa kaikkea mustasta komediasta 1800-luvulle sijoittuvaan pukudraamaan, hänet tultaneen muistamaan väkivallan kuluttamista rujoista kaduista ja niitä hallitsevista sisäisten demonien riivaamista miehistä. Hugo ei pintapuolisesti sovi tähän muottiin.

Hugo1930-luvun teollisen, mutta silti ah niin romanttisen talvisen Pariisin rautatieaseman asukin, orvon Hugo Cabretin (Asa Butterfield) seikkailussa menneen ja tulevaisuuden välimaastossa on poikamaisesta kepeydestä huolimatta runsaasti ohjaajastaan muistuttavia piirteitä.

Toisin kuin lukemattomissa muissa viimeisimmän vuosikymmenen aikana nähdyissä nuoren väen hipoissa, köyhyyden runtelema Hugo ei törmää hirviöihin tai muihin mielikuvitusolentoihin. Scorsese kuitenkin loihtii monin paikoin surullisestakin tarinasta irti elementtejä, jotka jokapäiväisyydestään huolimatta saavat fantasiamaisen olemuksen.

HugoKaikenmaailman harry pottereiden ja narnian kronikoiden tapaan Brian Selznickin romaaniin perustuvassa tarinassa on pohjimmiltaan kyse uuden, piilotetun maailman löytämisestä. Kaikki kunnia jokaiselle Scorsesen viidestä vaimosta, mutta New Yorkin teattereissa kasvaneen herra kulmakarvan elämän suuri rakkaus taitaa olla elokuva. Valkokankaita ympäröivä todellisuus on sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti taikuutta – jotain, jolla on kyky sukupolvesta toiseen vangita ja vapauttaa.

1960-luvulta alkaneesta ohjaajanurastaan huolimatta Scorsese on ollut jo jonkin aikaa innokas 3D:n puolestapuhuja. Hugo onkin James Cameronin Avatarin ohella ainoa uusvanhan tekniikan vahvuudet ja heikkoudet todella sisäistänyt elokuva. Oliver Stonen ja Scorsesen luottokuvaajan Robert Richardsonin kamera panostaa toistuvasti enemmän syvyysvaikutelmaan kuin etualalle puskeviin tökeröihin kikkoihin. Vielä kun laseista, tummasta kuvasta ja liikkeen epätarkkuudesta päästäisiin joku päivä eroon!

Hugo3D:n pallille nostaminen ei jää ainoastaan kuvalliselle tasolle. Salaisuuksien ratkeamisessa merkittävää roolia näyttelevä ranskalainen leffapioneeri Georges Méliès (Ben Kingsley) sai aikanaan kuulla kritiikkiä panostuksestaan erikoistehosteisiin ja niiden kehittelyyn, mutta tätä nykyä hänen asemansa osana elokuvahistorian kivikautta on kiistaton. Scorseselle kolmas ulottuvuus on vain keino kertoa tarina, ei itsetarkoitus.

Hugo-pojan etsiväntyötä on taajaan kuvailtu ohjaajansa rakkauskirjeeksi elokuvalle, ja sitä se kieltämättä onkin. Sisäisen sovun etsintä tasapainoilee mysteeriseikkailun ja kunnianosoituksen välillä pääosin onnistuneesti, mutta eritoten loppupuolen kollaasissa tasapaino heilahtaa henkilövetoisesta kerronnasta taidemuodon ylistyslauluksi. Vaikka ihastus filmiprojektorin leppoisaa ääntä kohtaan on kertomuksen selkärangassa, välillä päähenkilöt tuntuvat vain viestinviejiltä.

HugoKäsikirjoittaja John Loganin rustaamalla tutkimusmatkalla on iso sydän oikeassa paikassa. Reiluun pariin tuntiin mahtuu runsaasti sekä visuaalisesti että tunteellisesti sykähdyttäviä kohtauksia. Harmillisesti nämä segmentit eivät aina kohtaa. Vaikka elokuva sopii myös aikuiseen makuun, kaikkia genren sudenkuoppia ei ole kyetty väistämään. Pakonomaiset villit takaa-ajokimarat eivät ole sen sykähdyttävämpiä kuin kilpailijoissakaan, eikä huumori ole erityisen inspiroivaa.

Scorsese ei ollut orpo 1930-luvun Pariisissa, eikä astmansa vuoksi pystynyt juoksemaan asematarkastajaa karkuun. Se ei estä Hugoa olemasta ohjaajalleen vahvasti henkilökohtainen elokuva. Seikkailussa on mukana monia piirteitä, jotka ovat koulineet tekijästään nopeasti puhuvan elävän filmitietokannan. Toisaalta mukana on sellaisia elämyksiä, joista Scorsese on avoimen kaipaavasti kertonut jääneensä paitsi. Auteurin alter egon henkilökohtainen tarina jää ajoittain kakkoseksi liikkuville kuville suunnatun rakkaudentunnustuksen varastaessa parrasvalot. Palavasta romanssista kumpuavista kompuroinneistaan huolimatta Hugo on lämminhenkinen ja tunteikas matka innostuksen alkulähteelle.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 4 / 10 henkilöä