The Departed kotikatsomo

Martin Scorsesen viimeisin elokuva, The Departed, on ennättänyt tuoda tekijöilleen palkintoja ja kunniaa. Voittihan Scorsese sen myötä vihdoin parhaan ohjaajan Oscarin ja muutenkin elokuvaa on tituleerattu useissa piireissä hänen parhaaksi työkseen sitten Mafiaveljien. Vertailut ovat varsin ymmärrettäviä, eiväthän The Departedin piirit ole kovin kaukana mafiamiesten väkivaltaisesta todellisuudesta. Onko kyseessä sitten todellakin parasta Scorsesea kymmeneen vuoteen?

The Departed on uusintaversio hongkongilaisesta Infernal Affairsista. Se on mutkikas juonittelujen verkosto, jossa ei lopulta tunnu olevan väliä, kuuluuko hyvien vai pahojen puolelle. Elokuva rakentuu kolminaisuuden varaan, jonka muodostavat rikollispomo Costello (Jack Nicholson), tämän joukkoihin ujutettu Billy Costigan (Leonardo DiCaprio) sekä poliisin joukoissa Costellon hyväksi toimiva Colin Sullivan (Matt Damon). Kyseessä on kissa-hiiri -leikki, jossa hiiret on korvattu rotilla ja jossa jokainen toimii sekä kissana että rottana.

Hieman mutkikkaalta kuulostavasta juonesta huolimatta elokuvaa on helppo seurata ja tapahtumat etenevät selkeästi eteenpäin. Henkilöhahmot saavat kukin riittävästi tilaa, jolloin katsoja on riittävän kiinnostunut kaikista tapahtumista. Näyttelijätyöstä ei heikkoja lenkkejä löydy ja viime vuosina Scorsesen vakionäyttelijäksi asettunut Leonardo DiCaprio suoriutuu erinomaisesti vähitellen neuroottisia sävyjä saavasta Billyn roolista, joka tuo jossain määrin mieleen Nicolas Cagen psyykeensä kanssa kamppailevana ambulanssikuskina Bringing Out the Deadissa. Jack Nicholson vetää hahmonsa totutusti paikoitellen korkealta yli, mutta se ei menoa haittaa.

The Departed on ohjaajalle tyylittelyä silmällä pitäen varsin hillitty elokuva, mistä esimerkkinä toimii kuvaus, joka on yllättävän näkymätöntä, pitää sitä sitten hyvänä tai huonona asiana. Jo Kuin raivo härässä leikkaajana toiminut Thelma Schoonmaker hoitaa työnsä asiallisesti, jolloin elokuvan juoni on tasapainoinen ja sujuva. Hieman yllättäen musiikit jättävät hieman kylmäksi. Ehkä tutut kappaleet Comfortably Numbista alkaen ovat Scorsesen elokuvaan kuitenkin liian turvallisia valintoja, vaikka onhan ohjaaja aiemminkin suosinut suurnimiä U2:sta alkaen.

On vaikea sanoa, onko The Departed parasta Scorsesea kymmeneen vuoteen. Tuskin sitä voi laskea takavuosien mestariteosten joukkoon, mutta vertailussa valmistusvuotensa amerikkalaiselokuviin sekä ohjaajan omiin, ehkä epäoikeudenmukaistakin kritiikkiä osakseen saaneisiin, viimeisiin tuotoksiin nähden se pärjää hyvin. Yhteenvetona voisikin todeta, että kyseessä ei ole mitenkään täydellinen elokuva, mutta sen sijaan tarjolla on varsin viihdyttävä ja tasapainoinen rikolliskuvaus, joka on varustettu hyvillä näyttelijöillä sekä onnistuneella juonikuviolla.