Hain tarina valkokangas

Animaatioista on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana iso bisnes, eikä vähiten sen takia, että ne eivät ole enää pelkästään lapsille suunnattuja. Myös aikuisempiin katsojiin vetoavat hahmot ja erityisesti huumori ovat poikineet joka vuosi muutaman menestyshitin teattereihin. Nyt kun äänirooleihin – nimenomaan originaaliversioissa – on ollut trendinä palkata toinen toistaan maineikkaampia näyttelijöitä, kasvaa piirrettyjen vetovoima entisestään. Hain tarina on tästä erinomainen esimerkki: Oscarin voittaneita näyttelijöitä riittää muun muassa Robert de Nirosta Renée Zellwegeriin ja jopa moninkertainen Oscar-ehdokas, ohjaaja Martin Scorsesekin löytyy nimekkäästä porukasta. Ovatko tämän tyyppiset animaatiot sitten unohtaneet alkuperäisen tarkoituksensa, eli lasten viihdyttämisen?

Hain tarinassa Oscar-kala (Will Smith) on tympiintynyt osaansa valaiden kielten putsaajana ja haaveilee maineesta ja mammonasta. Meren pohjassa intoilevaa fisua pitävät paras ystävä Angie (Zellweger) ja vähästä hermostuva pomo Sykes (Scorsese). Toisaalla haiden tapojen vastaisesti käyttäytyvä Lenny (Jack Black) yrittää välttyä syömästä mitään elävää ja samalla miellyttää mafioso-isäänsä Don Linoa (De Niro). Kun Oscarin ja Lennyn tiet kohtaavat, häiriintyy niin pikkukalojen kuin haidenkin elämänrytmi. Valkoisella valheella on aina seurauksensa, tarina opettaa.

Hain tarinan juonenkäänteet ovat aikuiselle katsojalle vähän liian tavanomaisia, kun taas mafia- ja rastafarivitsien vääntönopeus ja monipolviset, intertekstuaaliset viitteet lapsikatsojalle turhan vaikeita. Meren asukkien elämismaailma on kuitenkin hyvin kekseliäs, hahmot viihdyttävän erilaisia ja visuaaliseen sillisalaattiinkin tottuu nopeasti. Hain tarina on taattua valtavirtaviihdettä, joka ei pahemmin kyseenalaista vallitsevia trendejä tai arvoja. Tosin kerrankin hait eivät ole pelkästään verenhimoisia metsästäjiä.

Supersuositun Shrekin (2001) ohjannut Vicky Jenson ja Tie Eldoradoon (2000) -elokuvasta vastannut Bibo Bergeron ovat Hain tarinan pääohjaajia ja myös käsikirjoituspuolelta löytyy niin animaation kuin toiminnan parissa työskennelleitä kirjoittajia. Kokemusta siis riittää kaikin puolin. Elokuvasta löytyy vinkeätä menoa ja siinä on hauska ja kekseliäs tarina, josta olisi voinut saada vielä paremman ilman niitä alituisia opetuksia, jotka nyt vain ovat itsestään selviä ainakin jokaiselle aikuiskatsojalle. Hyväksy erilaisuus, ole suvaitsevainen, älä hylkää ystäviäsi maineen takia… Mutta mitenkäs sitä elämän perusasioista lapselleen opettaa muutoin kuin piirrettyjen kautta?