Kulta-aika oli kultainen vankila

Edith Whartonin kirja Viattomuuden aika (1920) ammensi pitkälti kirjailijan omasta elämästä ja nuoruudesta New Yorkin joutilaan yläluokan parissa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Aikakausi oli ristiriitainen ja äärimmäisen luokkajakoinen. Siinä missä tavallinen kansa eli mudassa ja kurjuudessa raa'an väkivallan keskellä, saattoi yläluokka viettää päiviään hienostuneessa ylellisyydessä käyden omaa sosiaalista peliään. Pinnan alla oli jatkuvasti hienovaraisia virtauksia ja tukahdutettuja tunteita.

The Age of InnocenceMestariohjaaja Martin Scorsese, Nykin oma poika, kiinnostui Whartonin teoksesta ja liittyi sen lukuisan joukon jatkoksi, joka on kirjasta oman tulkintansa ohjannut. Scorsesen käsissä tarinasta puristui vaikuttava, hillittyä mutta voimakasta latausta uhkuva epookki. The Age of Innocence / Viattomuuden aika on yhden miehen ja kahden naisen välinen kolmiodraama, jossa joka osapuolella on paksu samettinen verho todellisten tunteidensa ja ulkoisen käyttäytymisensä välissä.

Loisteliaan hienosti ja Oscar-voittonsa arvoisesti puvustettu, pitkälti aidoissa aikalaisrakennuksissa kuvattu kertomus vaati suurta hienovaraisuutta toimiakseen. Vähemmän taitavissa käsissä erityisesti Daniel Day-Lewisin näyttelemän Newland Archerin miespääosarooli olisi jo lähellä häiritsevää naisten stalkkausta. Archer tasapainoilee jatkuvasti yhteisön ja halujensa rajalla. Hahmosta on hyvin vaikea pitää jatkuvan häilyvyyden, päättämättömyyden ja itsekeskeisyyden vuoksi, mutta Day-Lewis onnistuu kuitenkin pitämään hahmon riittävän inhimillisenä ja haavoittuvaisena, jotta ärtyneisyys ei muutu välinpitämättömyydeksi.

The Age of InnocenceArcherin luomat haavekuvat ovat hänelle tärkeämpiä kuin todellisuus, minkä Scorsese hienovaraisesti vihjaa mutta ei osoittele sormella. Archerin kokema rakkaus kohdistuu tosiasiassa vain hänen luomiinsa mielikuviin eikä todellisiin naisiin mielikuvien takana. Kaunis kreivitär Ellen Olenska (Michelle Pfeiffer) on lopulta vain haavekuva. Omaan May-vaimoonsa (Winona Ryder) Archer ei tutustu eikä tajua tässä piileviä syvyyksiä.

Oscar-ehdokkuus ja Golden Globe -voitto tulivat Winona Ryderille syystä, sillä May-vaimon rooli on Ryderilta erittäin hienovarainen ja vähäeleisen elegantisti toteutettu roolisuoritus. Näennäisen passiivisen ja tunteitaan hillitsevän, viattoman ulkokuoren alla on taitavasti ja lopulta vahvasti tilannetta hallitseva nainen. Nainen, jota hänen miehensä ei halua nähdä tai jota hän ei kykene näkemään havitellessaan oman fantasia-Elleninsä perään.

The Age of InnocenceKokonaisuutena elokuva luotaa oivaltavan tarkasti kuvaamansa aikakauden olennaista olemusta ja välttää samalla valheellisen nostalgian. Kulta-aika oli lopulta sisältä mätä ja se oli varsinkin yläluokan naisille kultainen vankila, josta poispääsy vaati poikkeuksellisia toimia. Edith Whartonin kohdalla se tarkoitti eroa puolisosta ja muuttoa Ranskaan.

Viattomuuden ajassa ei juuri tavallista kansaa näy paitsi vilaukselta palvelijoiden rooleissa. Pääosassa on rikkaan, arkitodellisuudesta vieraantuneen eliitin oma kupla. Scorsese ei kuitenkaan ole urallaan unohtanut toista puolta 1800-luvun jälkipuoliskon New Yorkista. Scorsese, käsikirjoittaja Jay Cocks ja Day-Lewis palasivatkin kunniakkaasti ja ryminällä yhteen vuoden 2002 elokuvassa Gangs of New York, jossa nähdään mitä tapahtui katutasolla ja brutaalissa arjessa.

The Age of InnocenceKuten Whartonin kirja, myös Gangs of New York perustui 1920-luvulla kirjoitettuun aikalaiskirjaan, tällä kertaa Herbert Asburyn vuoden 1927 faktateokseen. Scorsesen filmografiassa nämä kaksi elokuvaa voi nähdä sisarteoksina, kolikon kahtena puolena. Verevän väkivaltainen Butcher-Bill ja häilyvän haaveileva Newland Archer ovat saman aikakauden ja saman suurkaupungin miesten ääripäitä, ja Daniel Day-Lewis kykeni tavoittamaan jotain olennaista kummastakin.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 4 / 3 henkilöä